Mirja Kanerva // June 01 2015

Älä anna palautetta kehityskeskusteluissa

Samassa projektissa oleva kollegani pyysi minulta palautetta. Tunsin piston sydämessäni, sillä kannatan vahvasti päivittäistä tai edes viikoittaista palautteenantoa. Minun ideaalimaailmassani palautetta ei pitäisi joutua pyytämään toiselta.

Liian usein palautetta annetaan toiselle ainoastaan kehityskeskusteluissa. Vuoden tai puolen vuoden palautteet kaivetaan kehityskeskustelujen lähestyessä esiin muistojen laarista. Mutta ihmisen kokema todellisuus muovautuu aina viime hetken ajatusten perusteella. Nykyhetken fiilikset määrittävät sen, mihin suuntaan kehityskeskustelut kulkevat; onko palaute positiivista vai negatiivista.

Värittynyt nykyisyys ei kata vuoden mittaisen

reaalimaailman kokemuksia.

Unohda myös kuulopuheet. Älä anna palautetta jonkun toisen ihmisen jakamien kokemusten perusteella. Tätä tapahtuu liian usein, mutta se ei toimi – ethän edes tiedä, mistä puhut.

Älä anna palautetta kehityskeskusteluissa, sillä se ei toimi.

Mikä sitten toimii?

Jatkuvan palautteen antaminen on tärkeää. Tutkimusten mukaan niillä ihmisillä, jotka saavat säännöllistä tunnustusta ja positiivista palautetta, henkilökohtainen tuottavuus paranee, heidän sitoutumisensa yhdessä tekemiseen kasvaa ja he pysyvät organisaatiossa todennäköisemmin.

Ei kuulosta hullummalta. Voisimmeko kaikki ottaa käyttöön ihan ilmaisen sitouttamiskeinon – positiivisen palautteen?

Tiivistettynä:
1. Anna positiivista palautetta usein.
2. Ole mahdollisimman spesifinen. Kerro tarkkaan, mitä toisen työssä arvostat. Mikä työssä oli hienoa? Millaisista haasteista toinen selviytyi hienosti? Mitä toinen teki sellaista, jolla oli erityisesti merkitystä lopputuloksen kannalta?
3. Anna kollegallesi mahdollisuus antaa itselleen positiivista palautetta. Kysy toiselta, mihin hän itse on tyytyväinen tai mitä hän oppi. Keskustelun myötä uudet johdotukset vahvistuvat kollegasi aivoissa, ja positiivinen toimintatapa muuttuu osaksi kollegan normaalia toimintatapaa.

Keskimäärin kehityskeskustelut epäonnistuvat. Ne ovat epätyydyttäviä sekä esimiehelle että alaiselle. Palaute kuuluu kehityskeskusteluiden sijaan jokapäiväiseen kanssakäymiseen. Kehityskeskusteluita voi kehittää parempaan suuntaan, mutta paljon hyödyllisempää on käyttää nuo voimavarat avoimen palautekulttuurin luomiseen sekä mentorointikulttuurin tukemiseen.

Minäkin lupaan antaa kollegoilleni entistä spesifisempää palautetta entistä useammin. Teette loistotyötä päivittäin!

More from Mirja Kanerva