Susanna Paloheimo // April 15 2014

Buranaa johtajan sometuskaan

Kyllä mä tajuan sun tuskan. Sä oot tottunut sanomaan asiat suoraan, vetämään powerpointit ja infoamaan, et niinkään keskustelemaan. Ja sitten tulee tällainen ”sosiaalinen media”.

Kakarat vouhottaa, sä ajattelet.

Mutta sitten yhtäkkiä sun johtajakollegatkin alkaa puhua siitä. Seuraavaksi kimpussa on oman firman viestintäpäällikkö. Että pitäis alkaa kirjoittaa blogia! Ei sulla ole sellaiseen aikaa. Tässä on kuule kiire etsiä uusia liidejä, pitää ulkomaanyksikön vetäjä järjestyksessä, käydä messuilla etsimässä uutuuksia ja presentoida hallitukselle tulevaisuudennäkymistä. Vai blogia!

Sitten tämä Twitter, mitä hemmettiä!

Jotain järkyttävää sekamelskaa, josta ei saa mitään selvää. Tekstarimitassa pitäisi viestiä. Millä ajalla??? Et vaan ymmärrä. Liidejä ei vieläkään ole löytynyt, ja nyt myyntijohtajakin jo touhuaa somea. Eivätkö ne ymmärrä, ettei tämmösiä ole ennenkään tarvinnut itte tehdä, sä ajattelet.

Lopulta tulee päivä, jolloin hallituksen puheenjohtaja ottaa muut asiat -kohdassa esiin somen. Kele! Yllättää, tulee puun takaa sen asian kanssa. Ei tässä ole nyt sellaiseen ehtinyt… kun noita liidejä on pitänyt etsiä… ja muuta. Millä ajalla sä nyt vielä opettelisit uutta?

Eikö viestintä voi hoitaa tätä?

Ei voi. Somea ei voi ulkoistaa somejoukoille, sanoi SOK:n pt-kaupan valikoimajohtaja @ilkkaalarotu @zeelandgroupin aamiaistilaisuudessa viime syksynä. Hän myös totesi, että ison johtajan pitää mokata somessa ensin, jotta muut rohkaistuvat käyttämään somea vapaammin. Ilkka lanseerasi oman mokansa yhteydessä Vuoden Häshtägi -palkinnon arvoisen #olinväärässä -tunnuksen.

Maailma ei siihen mokaan kaatunut. Ei muuten yleensä kaadu.

Suomalainen viestintäkulttuuri on jumissa ikivanhoissa käytännöissä. Jääräpäisesti pidetään kiinni konserniviestinnän leimasta tiedotteissa, epäillään ja varotaaan somea, jankutetaan omia, miljoona kertaa kuultuja näkökulmia median palstoilla. Miettikääs nyt vaikka työmarkkinoihin liittyvää keskustelua: yhdet ovat yli sata vuotta sanoneet yhtä, toiset vastustaneet sitä. Tai ainakin siltä se meille editoriaalista mediaa seuraaville näyttäytyy.

Kunnes sekin keskustelu yhtäkkiä saa uuden suunnan. Finnarin pääjohtaja @pekkavauramo astelee Twitteriin. Valmentajana toimii @akuvaramaki , joka jakaa kuvia johtajista harjoittelemassa Twitterin käyttöä. Minäkin toivotan johtajan lämpimästi tervetulleeksi ja jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa. Johtaja vastaa kysymyksiin, on tavallisen suomalaisen tavoitettavissa. Mullistavaa! Mutta ei siinä vielä kaikki: kun Finnair ilmoittaa (taas uusista) yt-neuvotteluista, johtaja tiedottaa asiasta videolla YouTubessa ja jakaa itse linkin Twitterissä ”toivoen sydämestään, että neuvottelut johtavat sopimiseen…” Sillä se pitää työt Suomessa. Ei kolmatta osapuolta, journalistia, välittämässä ja analysoimassa viestiä, vaan raaka, suora näkemys sellaisenaan, itse tehdyn näköisellä videolla.

Sanon tähän #respect ottamatta mitenkään kantaa Finskin yt-tilanteeseen. Tarkoitan viestintäkulttuurin muutosta. Johtamiskulttuurin muutosta. Sen ymmärtämistä, että muutosta voi johtaa heittäytymällä itse mukaan, asettumalla alttiiksi keskustelulle ja kuuntelemiselle, opettelemalla ja luomalla uusia käytäntöjä.

Mä ehdotan nyt sulle, että vaikka tää muutos tuntuu susta kuinka järjettömältä, niin kuuntele mua ja mun kaltaisia somen tarjoamiin muutosmahdollisuuksiin uskovia. Me fanitetaan jokaista suomalaista johtajaa ja asiantuntijaa, jotka alkaa keskustella somessa. Nyt on vielä helppoa tehdä tuollaisia Ilkka Alarodun ja Pekka Vauramon esimerkkien kaltaisia uudistuksia ihan ekana Suomessa. Mutta sen se sulta vaatii, että sä tajuat liidien olevan täällä verkossa, messujen käyvän vähitellen tarpeettomiksi, kaupankäynnin siirtyvän yhä enemmän kotimaisista tavarataloista kansainvälisiin verkkokauppoihin. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen. Tästä muutoksesta on nähty vasta pintavärähtelyjä.

Tähän loppuun mä annan sulle yhden neuvon.

Kun tuut mukaan, niin älä luule tän olevan yhdensuuntaisen viestinnän kanava.

Vaikka sun näkemykset bisneksestä ois kuinka briljantteja tahansa, niin et sä mikään Dalai Lama kuitenkaan ole. Ainakaan vielä. Tule mukaan ja ansaitse itsellesi kiinnostuneita seuraajia, opi lisää ja jaa mitä olet oppinut. Tällä jyllää #dialogi. Norsunluutorneista lähetettävien tiedotteiden ja tj-kirjeiden aika on ohi. Lopullisesti.

Usko mua. Et tuu pettymään.

More from Susanna Paloheimo