Camilla Tuominen // September 23 2014

Digitaalinen hyvinvointi: Itseensä tutustumisen pelottavuus ja ihanuus

“Matka itseesi on tärkein matka, jonka ikinä tulet tekemään”

Näin on joku viisas sanonut ja olen samaa mieltä. Mutta todella moni ymmärtää sen itsekkyytenä, omakeskeisyytenä ja oman edun tavoitteluna – mitä se ei ole. Itseensä tutustuminenhan on tärkeintä koska sieltä ponnistaa kaikki muu: se miten olemme toisten ihmisten kanssa, se miten pystymme käyttämään esim. luovuuttamme, olemaan myötätuntoisia, kokemaan iloa, myötäylpeyttä, elämään hetkessä. Klassikko vertaushan on myös se, että happimaski on ensin laitettava itselle ennen kuin vieruskaverille.

Miksi itseen tutustuminen sitten pelottaa ihmisiä niin paljon? Mikä itsessä voi olla niin pelottavaa, että mieluummin suljetaan korvat ja silmät tunteille, kehon viesteille ja ajatuksille? Miksi mieluummin poimimme ulkopuolelta jonkun mallin vaikka se ei edes sopisi meille? Ohjenuoraksi otetaan esim. mielikuva siitä millainen pitäisi olla, mitä pitäisi sanoa, mitä pitäisi tuntea, valmis malli, joka sopii oikeasti sopii vain fantasiaolennoille (ihana mielikuvien vääristämä looppi).

Monet aloittavat itseensä tutustumisen erilaisilla fysiologisilla mittareilla. Voimme helposti mitata esim. unta, tarkkailla ruokaa ja merkitä muistiin urheilut. Se onkin hyvä, ensimmäinen, helpompi, kliinisempi ja ehkä turvallisempi tapa alkaa tutustua itseensä. Mittarit auttavat keräämään dataa ja niiden avulla ehkä katsomme totuttaa helpommin silmiin. Esim. miksi valittaa jos farkut puristaa jos on datan mukaan käynyt lenkillä kaksi kertaa viimeisen kuukauden aikana? Mutta äärimmillään vietynä mittaus voi viedä aina vaan kauemmaksi omasta itsestä ja siitä tulee osa ongelmaa: siitä voi tulla vain yksi osa yllämainittua mielikuvan luontia, joka vahvistaa ulkoapäin ohjautuvuutta, melkeinpä vahvistaen sitä että ei kannata kuunnella sitä pientä ääntä sisällä, joka kertoo todellisesta itsestä mittareiden alla.

Hyvä ensiaskel mutta tämän kvantitatiivisen lisäksi tarvitsemme kvalitatiivista dataa. Miltä nämä kaikki sinusta tuntuu? Mitä niistä opit? Mitä nämä datat yhdessä kertovat? Mitkä painoarvot annat niille? Loppuviimeksi numerot voi näyttää ihan mitä vaan koska oikea kysymys on voitko hyvin.

Minusta ratkaisu on yhdistäminen. Voimme upeasti käyttää kvantitatiivista dataa hyväksi kun teemme analyysiä, päätöksiä ja huomiota mutta ymmärtäen kokoajan, että se ei yksinään ole koko totuus. Tarvitsemme katsoa kokonaisuutta. Olenko onnellinen? Olenko tyytyväinen? Miltä minusta tuntuu kehossa? Olenko tasapainoinen? Mitä ajatuksia toimintani minussa herättää?

Tästä tulee tulevaisuuden hyvinvointi. Ihmisten omasta kyvystä tarkkailla itseään, omaa systeemiään ja käyttäen siihen upeita työkaluja, joita on olemassa. Ja tehdä huomioita: Ihan sama jos toisille toimii neljä lenkkiä viikossa, se ei välttämättä sovi sinun systeemiin, tunnista se ja luo sinulle sopiva systeemi – ja tee tarvittaessa surutyö siitä, että et ole jonkun ”mielikuvan” mukainen. Tai ihan sama jos toiset on tehokkaita aamu kahdeksalta, sinä et, sinun pitää pystyä uskaltamaan katsoa sitä tosiasiaa, myöntämään se ja tekemään toisin. Muutamaan ”pesäeron” jälkeen helpottaa, lupaan. Oman tyylin ääneen sanomisesta tulee itse asiassa hetken päästä ylpeyden eikä salailun, tai pahimmassa tapauksessa ”epäonnistumisen” tunteen, aihe.

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tehdä yksin vaan apua voi pyytää ja sitä pitää saada. Tulevaisuudessa meidän pitää pystyä tukemaan yksilöitä tällaisilla matkoille. Tulevaisuudessa terapeutit, terveydenhoitajat, lääkärit ja valmentajat katsovat yksilöitä kokonaisuutena, mittareineen päivineen ja tukevat ihmistä matkalla, jolla he pyrkivät luomaan heille oikeanlaisen elämän ainekset. Ennen oli ennen eikä sen perään kannata itkeä, työn laatu muuttuu ja meidän on mukauduttava. Tulevaisuudessa ihmisen sisäinen voima, mental strenght, kyky muokata ympäristöään itselle sopivaksi on erityisasemassa – muuten emme tule voimaan hyvin, vaan burnouttien, ahdistuneiden, addiktien ja tyytymättömien määrä tulee vain kasvamaan.

Mehän olemme tosi huonoja kopioita toisistamme mutta ainutlaatuisina itsenämme.
Ole oma itsesi kaikki muut on jo otettu.

Näitä voimasanontoja riittää mutta ne ovat totta. Nyt jos huomaat naurahtavasi, voit pysähtyä ja miettiä miksi? Osuiko johonkin? Egoon? Rohkaisen katsomaan sitä tarkemmin.