Juho Jokinen // October 11 2016

Digitalisaatio, Finnkino ja hyvä kauppatapa

Ihanaa, että digitalisaatio on taas otsikoissa. Ja nimenomaan digitalisaatio, eikä siitä puhuminen.

Finnkinon päätti ottaa Teit meistä kauniin –elokuvan ohjelmistosta sen yhä kerätessä merkittäviä katsojamääriä. Päätös otettiin ohjaaja Tuukka Temosen ja monen muun mielessä vastaan boikottina. Finnkinokin myönsi, että elokuvan ilmestyminen suoratoistopalveluun oli vaikuttava tekijä.

Hävisikö kuluttaja vai elokuvien tekijät?

Digitalisaatio on muuttanut viihdeteollisuudessa jo lähes kaiken, mutta elokuvateattereihin sen hampaat eivät ole suuremmin kajonneet. Jenkkien Box Office -dollariluku lienee tänä vuonna taas uudessa ennätyksessä. Kotimaassa elokuvateatterikäynnit ja -lipputulot ovat nousussa.

Kohu toi kansan tietoisuuteen elokuvien levittämisen aataminaikaiset markkinatavat. Ongelmahan on globaali, eikä Finnkinon valinnalla lienisi ollut siihen vaikutusta. Hauskin osoitus vanhakantaisesta ajattelusta on, että Teit meistä kauniin –tapauksessa kukaan ei rikkonut mitään sopimusta, vaan Finnkino ja Elokuvateatteriliitto puhuvat hyvästä kauppatavasta.

Kuinka kangistuneet ovat toimialan tavat, jos eksklusiivisuuden pituuden mitta on ”poikkeuksellisuus”.

Itse en ole vielä elokuvaa nähnyt, enkä sitä ennen torstaita sitä pääse katsomaan. Luotin siihen, että elokuva pyörii vielä ainakin marraskuulle. Nyt Finnkino valitsi toimia ”poikkeuksellisesti” kuluttajien suuntaan. Ehkä jopa hyvän kauppatavan vastaisesti? Aika näyttää, kuinka kuluttaja tämän palkitsee. Tai siis näyttäisi, jos Finnkinolle olisi relevantti vaihtoehto.

Mihin elokuvateatterit ovat menossa?

Itse uskon, että toimimalla vapaan liikkuvan kuvan eteen, elokuvateatteribisnes voittaisi yleisöjä. Vastaava on tapahtunut konserteille musiikin kokonaiskulutuksen kasvettua suoratoistopalveluiden myötä. Konserttilipunmyynti on kasvanut jenkeissä jyrkästi jo neljä vuotta. (Olkoonkin että live-keikka on elokuvateatterielämystä vaikeammin simuloitavissa kotona.)

Markkinassa, jossa eksklusiivisuutta ei tunnettaisi ja ensi-illat olisivat aidosti globaaleja, elokuvia olisi ohjelmistossa enemmän, ja niiden kierto nopeampi. Klassikoita näytettäisiin miltei jatkuvasti. Sex and the City -leffoja voisi katsoa valkoisilta nahkasohvilta skumppalasit kädessä, ja Kummisetää punaviinin äärellä. Finnkino voisi hyvin operoida myös koti-levitystä.

Ps. Mielenkiintoisin kommentti aiheesta oli Finnkinon myynti- ja markkinointijohtaja Kalle Peltolan ”[Finnkino] haluaa varmistaa elokuvateatterikokemuksen elinvoimaisuuden ja toiminnan kestävyyden myös pitkällä aikavälillä.” Kuulisin mielelläni Peltolalta, miten pitkän aikavälin hän uskoo elokuvateatterilevityksen eksklusiivisuuden kestävän. Mutta hetkinen, pianhan on #digitalist Future Media Forum. Tulisiko Peltola kertomaan?

More from Juho Jokinen