Tuija Riekkinen // February 03 2014

Mediamurros syventää asiakaskokemusta

Kuulun Facebookissa ryhmään nimeltä Suomenhevonen – paras hevonen

Se on suljettu ryhmä, jonka seinälle jäsenet postaavat suomenhevosten kuvia ja muut jäsenet klikkaavat, että tykkään ja naputtavat kommenttikenttään sydämen <3! Kun itse pääsin ryhmään mukaan (muistaakseni marraskuussa), oli jäseniä noin 900. Nyt jäseniä on yli 2000. Muutamaa ylilyöntiä lukuun ottamatta ryhmässä on hieno ja positiivinen ilmapiiri ja uusia kuvia päivittyy seinälle päivittäin.

Kyseinen ryhmä on parasta, mitä digitaalisessa elämässäni on tapahtunut pitkään aikaan. Ei vähiten siksi, että omistan suomenhevosen ja minusta suomenhevoset ovat, niin, parhaita ja erilaisten suokkien kuvia on ihanaa katsella, mutta myös siksi, että se on loistava mikroympäristö havainnoida mitä konkreettisesti tarkoittaa median pirstaloituminen, yhteisöllisyys ja yhteisön luomat ilmiöt ja sisällöt.

Ryhmän seuraaminen on konkretisoinut minulle myös sen, miksi niin moni digitaalinen sisältöpalvelu epäonnistuu.

Niche, nichempi, nichein

Median pirstaloituminen ja mediamurros, nuo bullshit-bingon uusimmat tulokkaat. Mutta miten nuo ilmiöt liittyvät Suomenhevonen – paras hevonen –ryhmään?

Kyseinen verkkoyhteisö on syntynyt tarkkaan rajatun kiinnostuksen kohteen ympärille. Eli ei yleisesti hevosten, vaan nimenomaan suomenhevosten ympärille. Ihmisten kiinnostus on ennen digitaalista aikakauttakin kohdistunut yhtä tarkasti. Jo ennen kuin Internet keksittiin oli suokki-ihmisiä, mutta vasta digitaalisuus on mahdollistanut sen, että näinkin tarkasti rajatun kiinnostuksen kohteen ympärille voi rakentua päivittäin aktiivisesti toimiva yhteisö.

Median pirstaloituminen ja digitaalisuus ovat brändeille loistava mahdollisuus tavoittaa asialleen omistautuneet kuluttajat. Mutta se vaatii uutta ajattelua. Tarjooma pitää pilkkoa kuluttajia kiinnostaviin palasiin. Minua on aina häirinnyt ajatus, että Facebookissa pitää seurata jotain tiettyä yritystä. Aika harva brändi tai yritys on niin ikoninen, että sen seuraaminen itsessään toisi elämääni jotain suurta ja mahtavaa. Sisällöt jäävät kaukaisiksi. Sitoutumista tai tunnereaktiota ei synny.

Yksittäisen, suppean aiheen ympärillä voi olla vähemmän kävijöitä mutta yleisösi on sitäkin sitoutuneempaa. Aiheen ympärille muodostuu yhteisö – kuten suomenhevosten ympärillekin muodostui eikä valtava kävijämäärä enää olekaan sivustosi ainoa menestyksen mittari, tavoite ja kylillä pullistelun aihe.

Mainostajalle niche-yhteisöt ja sitoutunut yleisö mahdollistavat oikeasti kohdennetun mainonnan demografioihin perustuvan hakuammunnan sijasta.

Unohdetaan se Iisakin kirkko

Elämä on Internet-aikana niin hektistä, ettei edes pitkiä kalsareita ehdi päälle pukea, tuumasi Hesarin katugallupiin osallistunut mies. Ja onhan se totta. Sisällöt ja keskustelut elävät vain hetken ja sitten ne katoavat uusien tieltä. Uusi aihe on kehissä ennen kuin ehdit sanoa tarjouspyyntö.

Ei ihme, että monet ilmiöt kalutaan loppuun sosiaalisessa mediassa ennen kuin brändit ehtivät hyödyntämään niitä verkkosisällöissään.

Väitän, että reagointinopeuteen vaikuttaa negatiivisesti rohkeuden puute. Edelleenkään ei uskalleta julkaista betaa tai lähteä tarpeeksi pienestä tai, OMG, epäonnistua. Siksi sivustoja konseptoidaan ja visutetaan ja koodataan ikuisuuksia ennen kuin niihin ollaan tyytyväisiä. Ja sitten kun sivusto on tulilla, niin siellä on ja pysyy.

Mutta kun ei. Nimittäin sen yhden aiheen ympärille rakennetun sivuston elinkaaren ei tarvitse olla tästä ikuisuuteen. Mieluummin sivusto nopeasti pystyyn ja se joko elää tai siten ei. Jos elää, niin se voi myös kehittyä ajan kuluessa, kaiken ei tarvitse olla valmista heti.

Yhteisö määrää sisällön elinkaaren

Facebookin kehityskaarta seuratessa näkee, että ihminen se vaan on luova tyyppi. Enkä nyt tarkoita Piilaakson tai Punavuoren poikia, vaan ihan tavallista ihmistä. Tuskin Facebookissa ajateltiin, että vitsi, vähäkö tästä tulee mainio alusta kotiäideille myydä käytettyjä sydänpyllypotkuhousuja toisilleen. Mutta niin siitä vaan tuli, koska ihminen on kekseliäs.

Suomenhevonen – paras hevonen –ryhmä on hieno osoitus tavallisten ihmisten luovuudesta ja siitä, mitä tapahtuu, kun verkkosisältö elää ja kehittyy yhteisön ehdoilla.

Ryhmässä ei siis ole päätoimittajaa tai vastaavaa persoonaa, joka päättää, että nyt julkaistaan tämmöisiä ja tämmöisiä kuvia, vaan konsepti on aidosti osallistava!

Joku saa päähänsä julkaista kuvan suomenhevosesta, jolla on hassu ilme ja pian koko joukko muita ihmisiä tekee saman perässä. Ryhmässä on nähty vyöry suokki ja lapsi –kuvia. Hassut ilmeet saivat seurakseen harjan heiluttelukuvat. Pian sivustolle tulivat hääkuvat ja sitten skannatut retrokuvat. Viimeisimpänä villityksenä ovat vuosien välein otetut edistymiskuvat ja pahoin pelkään, ettei cuteness overload –henkisiä heppavauvakuvia (awwwwww!) voida välttää jahka kevät tästä etenee.

Kulloinenkin kuvatrendi elää sen hetken, kun yhteisö siitä jaksaa innostua ja sitten pusketaan jo uutta tilalle – siksi ryhmä säilyy koko ajan kiinnostavana.

Mitä oppeja markkinoija voi Suomenhevonen – paras hevonen –ryhmästä poimia matkaansa?

 

  • Kun sisältöpalvelusi aihepiiri on tarpeeksi suppea, löydät asialle intohimoisesti omistautuneet ja sitoutuneet kävijät. Ota lähtökohdaksesi kohdistettu sisältö ja sitten vasta kohdistettu mainonta.

 

  • Viritä reagointikykysi äärimmilleen. Mitä sinun pitää tehdä, että ehtisit esimerkiksi ensimmäisenä Suomessa omistamaan jokaisen ruokavalion tai dieettiin verkkopresenssin?

 

  • Anna valta kansalle. Itseohjautuva yhteisö luo itseään kiinnostavaa sisältöä – ja sinä korjaat hyödyt.

 

ps. (https://www.facebook.com/groups/15288240183/).

 

 

 

 

 

 

 

 

More from Tuija Riekkinen