Mikko Vieri // November 25 2015

Hyvä vai paha lähettiläs?

Työntekijälähettilyys on ehdottomasti ollut yksi kuluvan vuoden hip ja pop -käsitteistä.

Jokainen aikaansa seuraava yritys ja viestintäpäällikkö miettii tuskaisesti miten saada oma henkilöstö valjastettua markkinoimaan ja levittämään kustannustehokkaasti viestiä tuotteesta tai palvelusta.

Onnistuminen tässä on kuitenkin monen asian summa, eikä mitenkään itsestään selvyys. Työntekijälähettilään roolikaan ei ole helppo, eikä yksinkertainen. Pelkkä ohjeistaminen ja työnantajan nöyrä pyyntö eivät johda automaattisesti toivottuun tulokseen.

Mitkä asiat sitten edesauttavat onnistumista? Uskallan väittää, että mitä useampi alla olevista on kunnossa, sen varmemmin homma toimii ja lopussa seisoo kiitos.

Työntekijällä on:
  • Motivaatio kohdallaan
    • Kokee saavansa roolistaan jotain: arvostusta, yleistä näkyvyyttä tai vaikka säilyttää työpaikkansa.
  • Selkeä kuva omasta digiroolista
    • Roolin pitäisi olla mahdollisimman yhteneväinen työ- ja vapaa-ajalla, muuten ”roolin” vetäminen käy raskaaksi.
  • Selvä punainen lanka (digi)viestinnässään
    • Työntekijä on varma omasta asiantuntijuudestaan, eikä pelkää ottaa kantaa. Hän tuo työminän lisäksi esille persoonaansakin. Pilke saa ehdottomasti olla silmäkulmassa.
  • Allekirjoittaa aidosti työnantajan arvot ja ymmärtää roolinsa lähettiläänä
    • Aitous viestinnässä näkyy ja kertoo melko nopeasti onko kyseessä läsnä oleva keskustelija vai pelkkä twiittitykki.
  • Työ antaa muutakin kuin palkan
    • Työntekijällä on halu kehittää omaa henkilöbrändiään. Joillekin työnantajille saattaa olla vaikea hyväksyä henkilöbrändin kehitys “yritysbrändin” avulla. Asia olisi kuitenkin nähtävä yhteisenä etuna!
Työpaikalla on:
  • Avoin ja kannustava viestintäkulttuuri
    • Avoimeen ja jatkuvaan vuorovaikutukseen sekä ammatilliseen verkostoitumiseen kannustetaan aidosti.
  • Kommunikaatiovalta on hajautettu
    • Kaikilla on oikeus viestiä (ulkoisestikin), ei vain tietyillä avainhenkilöillä. Viestintäosasto ohjeistaa tarvittaessa, muttei ole portinvartijan roolissa.
  • Johtajuus perustuu luottamukseen ja vahvaan esimerkkiin
    • Johto ja tiiminvetäjät näyttävät omalla aktiivisuudellaan esimerkkiä sekä luottavat alaisten kykyyn tehdä itsenäisiä päätöksiä viestinnässään. Ylilyönnit käydään kannustavassa hengessä yhdessä läpi. Etukäteiskontrollia ei ole.
  • Sisäisen ja ulkoisen viestinnän sisällöt eivät eroa olennaisilta osiltaan toisistaan
    • Lähestulkoon kaikista asioista voidaan ja halutaan käydä julkista debattia. Tämä nähdään selkeänä osana prosessien jalkauttamista ja tuotekehitystä.
    • Sisäisen viestinnän tärkein tehtävä on yrityskulttuurin kehittäminen avoimeen ja keskustelevaan suuntaan.

Pahinta myrkkyä työntekijälähettilyyden onnistumiselle on hierarkkinen päätöksenteko ja kontrollointiin perustuva yrityskulttuuri. Ilman aitoutta ja vapaaehtoisuutta työntekijälähettilyys ampuu  maalin asemesta vain omaan jalkaansa. Epäaito ja pakonomainen lähettilästoiminta on itse asiassa pahempi kuin täydellinen passiivisuus!

Työntekijälähettiläiden aktiivisuus heijastelee yrityksen sisäistä ilmapiiriä ja arvoja sen ulkopuolelle – hyvässä ja pahassa.

Mikäli asiat ovat kunnossa eli yrityksen sisäinen keskustelukulttuuri on avointa, hierarkia matalaa ja työssä viihtyvyys korkealla, ei ongelmia luultavasti tule myöskään ulkoisen vuorovaikutuksen  tai mielikuvan suhteen.

More from Mikko Vieri