Jyri Paavilainen // February 04 2014

Innovoiko Suomi väärin?

Kävin viime viikolla Tampereella Ice Live Business Forumissa kuuntelemassa lukuisia innostavia puheenvuoroja innovaatiosta, luovasta työstä ja johtamisesta. Yksi puheenvuoro nousi kuitenkin tärkeydessään korkeimmalle.

Clayton Christensen on valittu kaksi kertaa Thinkers-listan kärkeen, eli häntä pidetään maailman vaikutusvaltaisimpana bisnesajattelijana. Christensenin puheenvuoro otsikolla How to Create New Growth Business.

Aihe on selkeästi ajankohtainen myös kotimaassa, kuten käy ilmi esimerkiksi Jussi Pullisen pääkirjoituksesta Helsingin Sanomissa.

MISTÄ UUDEN KASVUBISNEKSEN VÄHÄISYYS JOHTUU?

Jotta ymmärrämme nykyistä tilannetta paremmin, käydään pikaisesti läpi Christensenin teoria innovaatioista. Innovaatioita on kolmenlaisia: markkinoita luovia innovaatioita, markkinoita ylläpitäviä innovaatioita ja tehokkuusinnovaatioita.

Jokaisen innovaation suhde työpaikkoihin ja pääomaan on hieman erilainen, kuten alla olevasta kuvasta käy ilmi.

 

CMC-innovaatiot

Kun tehdään markkinoita luova innovaatio (esimerkiksi T-Ford* tai vaikkapa iPhone), syntyy samalla uusia työpaikkoja, mutta niiden luomiseen pitää käyttää pääomaa. Tämän jälkeen markkinoita ylläpitävät innovaatiot tekevät tuotteista entistä parempia ja houkuttelevampia, ja samalla syntyy joitakin uusia työpaikkoja. Olemassa olevien tuotteiden innovointi sitoo ymmärrettävästi huomattavasti vähemmän pääomaa kuin täysin uuden tuotteen tai palvelun kehitys.

Tehokkuusinnovaatiot ovat puolestaan erilaisia. Ne tekevät työpaikoista tarpeettomia ja vapauttavat pääomaa uusiokäyttöön. Hyvä esimerkki tehokkuusinnovaatiosta on robotisaatio.

Ihannetilanteessa tehokkuusinnovaation ansiosta vapautuva pääoma sijoitetaan markkinoita luoviin innovaatioihin. Näin päästään valtaamaan uusia markkinoita ja laajentamaan liiketoimintaa. Ilmiselvin esimerkki tämänlaisesta toiminnasta lienee Amazon, joka on laajentunut kirjakaupasta verkkokaupaksi ja sittemmin hyvinkin laaja-alaiseksi verkkopalveluntarjoajaksi.

 

innovaatiosykli-optimi

Christensenin mukaan ihannetilanne ei kuitenkaan ole enää kovin yleinen, sillä sitä häiritsemään syntyi ilmiö, josta Christensen käytti nimitystä “The Church of Finance”. Tämän finanssikirkon mukaan “sinä olet mittaaman menestystä näiden kymmenen suhdeluvun avulla:

1. Return on Net Assets

2. Return on Capital Employed

3. Internal Rate of Return

4. Earnings per Share

5. Gross Margin Percentage

6. Economic Value Added

7. Marginal Cost / Marginal Revenue

8. Debt / Equity

9. Growth Rate

10. Revenue per Employee”

Nämä finanssikirkon kymmenen käskyä ovat siitä ongelmallisia, että jos tehokkuusinnovaatiosta vapautuva pääoma sijoitetaan markkinoita luovaan innovaatioon, ne kääntyvät laskuun. Toisin sanoen täysin uusiin innovaatioihin sijoittaminen ei näytä hyvältä finanssikirkon mittareilla mitattuna.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun tehokkuusinnovaation jälkeen vapautuu pääomaa, joka pitäisi sijoittaa johonkin, vaakakupissa ovat viiden vuoden tähtäimellä tuottava markkinoita luova innovaatio ja kahden vuoden tähtäimellä tuottava uusi tehokkuusinnovaatio.

Finanssikirkon opetus perustuu pitkälti niin sanottuun Gilderin aksioomaan, joka sanoo, että niukkoja resursseja pitää käyttää huomattavan varovasti, kun taas runsaasti saatavilla olevia resursseja voi sijoittaa vapaammin. Koska finanssikirkon opetuslapset pitävät edelleen pääomaa niukkana resurssina, on lopputuloksena tehokkuusinnovaatiokierre.

innovaatiosykli-vaaristynyt

Gilderin aksiooma sai alkunsa 1930-luvulla, jolloin pääomaa oli käytössä niukasti. Sittemmin tilanne on kuitenkin muuttunut. Tehokkuusinnovaatiokierteen tuloksena on nimittäin päädytty siihen, että markkinoilla on valtavasti pääomaa, mutta sitä ei sijoiteta uusien markkinoiden luomiseen. Samalla vähennetään työpaikkoja, jolloin ihmisillä ei enää ole varaa ostaa yritysten tuottamia hyödykkeitä (kuten Googlen hallituksen puheenjohtaja Eric Schmidtkin ehti todeta Davosissa).

Tätä taustaa vasten uutinen Itellan yt-neuvotteluista ei juurikaan yllätä, vaikka hyvin surullinen onkin.

Tehokkuusinnovaatiosykli selittää myös sitä, miksi talouden elpyminen on nykyään niin paljon hitaampaa. Kun Yhdysvalloissa selvittiin 1920-luvun taantumasta kuudessa kuukaudessa, vuoden 1990 romahduksesta toipuminen kesti 15 kuukautta, vuoden 2001 lamasta 39 kuukautta, ja nykyinen tilanne on jatkunut jo yli 70 kuukautta.

Ilman rohkeita markkinoita luovia innovaatioita on vaikeaa luoda taloudellista hyvinvointia, mikä näkyy hyvin vaikkapa Japanissa, jonka viime vuosien ainoaksi markkinoita luovaksi innovaatioksi Christensen mainitsi Nintendon Wii-pelikonsolin.

Christensen ihmetteli puheenvuorossaan, miten hyvin Suomi on suhteessa muuhun maailmaan nykyisestä taloustilanteesta selvinnyt. Ehkä osasyynsä on sillä, että viime vuosien suurimmat kotimaiset innovaatiot ja menestykset ovat olleet lähinnä aineettomia hyödykkeitä, jolloin tarvittava alkupääoma on myös pienempi.

* Vaikka T-Fordin syntyyn johtanut Henry Fordin liukuhihna-ajattelu voi vaikuttaa tehokkuusinnovaatiolta, se tarkoitti samalla, että huomattavasti aiempaa useammalla ihmisellä oli varaa ostaa auto, koska T-Fordin tuotanto oli niin edullinen verrattuna aiempiin autoihin. Ford siis loi uuden kohtuuhintaisten autojen markkinan. Samalla tavalla innovoivat 80-luvulla Japanissa Toyota autojen ja Honda moottoripyörien suhteen.

More from Jyri Paavilainen