Henri Nyström // November 29 2015

Johtaja, uskallatko johtaa?

Tein hetki sitten ison päätöksen omassa elämässäni. Päätin irtisanoutua Varustelekan toimarin pestistä ilman mitään varmuutta tulevasta.

Asetin vielä marras-joulukuun vaihteen deadlineksi, enkä suinkaan odottanut että löydän jotain mielenkiintoista mihin hypätä. Tämä tietysti aiheutti mielenkiintoisia reaktioita tutuissa ja moni epäili olenko avain hullu. “Eiks teillä oo hyvä meininki siellä?” tai “Eikö toi oo Suomen siistein homma?”. Kyllä, ihan kaikkeen. On hyvä meininki ja on yksi Suomen mageimmista hommista. Se ei vaan enää ollut mua varten. Ja kyllä, olen aivan hullu. Se on tuonu mut tähän asti. Mua kuitenkin ajaa palo oppia ja kokea uutta, enkä enää kokenut saavani tälle tarpeelle vastinetta nykyisessä ympäristössä.

Rupesin funtsimaan, mitä tapahtuisi jos yritykset ja niiden johtajat uskaltaisi heittäytyä samalla tavalla.

Mitä kaikkea saataisi aikaan? Miksi firmat ei uskalla lähteä uuteen? Tai jos lähetään, puuhastellaan pikkasen vailla sen merkittävämpiä vaikutuksia. Tämä tietysti kumpuaa kulttuurista, mutta kuka rakentaa ja mahdollistaa rohkean kulttuurin? Johtaja. Mikä teitä (meitä) johtajia oikeen vaivaa? Miksi me ei uskalleta kaatua eteenpäin ja heittäytyä tuntemattomaan? Keskusteltiin tästä hiljattain pyöreässä pöydässä ja spekuloitiin mm. paljastumisen pelkoa. Johtajien ympärille on luotu, paljolti johtajien itsensä luomana, kummallinen odotus siitä, että johtajan pitää tietää kaikesta kaikki. Täysin absurdi ajatus. Parhaat johtajat hyväksyy tämän ja osaa hankkia ympärilleen ihmisiä, joiden kanssa saadaan aikaan jotain mahtavaa.

Rekrytoi draivia, älä “varmaa”

Toinen asia minkä olen pannut merkille turhan usein, varsinkin korporaatioissa, on rekrytoinnin munattomuus. Palkataan urapolkuja pitkin edenneitä yksilöitä avaintehtäviin ja johtoryhmiin. Nostetaan ja palkataan ihmisiä jotka sopii meidän eiliseen, “varmoja” valintoja. Liian usein lopputulos on johtoryhmät joissa on eilisen osaajia taputtelemassa toisiaan selkään. Ajatus nuorien kykyjen tuomisesta mukaan lähinnä naurattaa, eihän ne mistään mitään tiedä. Ajatus joka tappaa. Mitä jos sekoitettaisi pitkää toimialaosaamista uusien tuulien kanssa? Saataisko tällä aikaan tervettä kyseenalaistamista ja ehkä jopa parempaa tekemistä? Aloitetaan siitä, että myönnetään kaikki itsellemme ettei me yksinkertaisesti tiedetä kaikkea. Avataan korvata ja vaikututaan toistemma avulla. Ruokitaan erilaisuutta ja ollaan yhdessä parempi kokonaisuus.

Kerron teille salaisuuden. Jokainen meistä haluaa tulla johdetuksi, vaikka me ei sitä myönetäkkään. Johtajana sun velvollisuus on johtaa ja sitä sulta odotetaan! Miksi et täytä ihmisten odotuksia? Mitä tapahtuisi jos yrityksillä ja johtajilla olisi uskallusta tehdä samanlaisia päätöksiä minkä mä tein, vailla tietoa tulevasta? Vähentyiskö meidän menestystarinat? Epäilen! Tästä syystä ja halusta oppia ja nähdä, päätin lähteä tarjoamaan ajatuksiani ja osaamistani muiden avuksi. Mulla on unelma, että pääsen vaikuttamaan omalla osaamisellani ja ravistelulla firmojen tulevaisuuteen ja kulttuureihin. Luodaan yhdessä menestystarinoita!

Grow a pair or GTFO!

 

More from Henri Nyström