Tuomo Luoma // May 19 2014

Johtaja verkossa

ATK, tietotekniikka, ICT, digitalisoituminen tai mikä se nyt sitten onkaan. Joka tapauksessa itselleni kaikkein vaikein paikka omaksua sitä oli 80-luvulla. Oli totuttu juuri taskulaskimiin, jotkut innokkaimmat olivat jopa pelanneet Commorode 64:lla ja sitten oli muutama tällainenkin tapaus, joka oli lukenut yliopistolla tietojenkäsittelyoppia. Siellä tosin opeteltiin ohjelmoimaan Pascalilla aprikoosikiisselin valmistusta yms. valtavan tärkeää.

Oli todella vaikeaa alkaa hahmottaa, että ATK on jotakin enemmän, kuin valistunut kirjoituskone yhdistettynä taskulaskimeen. Oli haastavaa tajuta, mitä mahdollisuuksia toi uusi arkkitehtuuri, jossa henkilökohtaiset älykkäät työasemat oli kytketty silloin järeisiin keskustietokoneisiin. Oli hämmentävää, kun pienessä disketissä taskussa mukana kulki silmänräpäyksessä kopioitavaa ja jaettavaa tietoa kirjakaupalla.

Jo tuolloin monet ikäiseni lajitoverit viittasivat kintaalla koko asialle ja syntyi legendaarinen asenne: ”mä en kuule ikinä tarvi tuota aateekoota”.

Siinä kävi silloin vähän niin kuin, että jos on menossa junalla Ouluun, mutta Riihimäellä astuukin Lahteen menevään junaan, niin kaikki asemat siitä eteenpäin ovat vääriä ja perille on pitkä matka.

90-luvun puolen välin tienoilla hämmästeltiin internetiä. Taas oli kohtuullisen vaikea asia hahmottaa, miten arkkitehtuuri toimii ja mitä hyötyjä sen avulla saa. Yhteydet olivat hitaita, selaimet kökköjä ja palveluntarjontaa ei käytännössä juuri ollut. Siitä huolimatta, jos vähänkään perehtyi asiaan, niin tajusi että ollaan jonkun paljon sähköpostia suuremman asian äärellä. Kokonaisuuden hahmottaminen vaati paljon perehtymistä ja kokeiluja, itsekin lapsiperheen arkea pyörittäessä jäin lähtöjunasta, ja kun 96-97 heräsin, niin ei se maailma ihan yhdessä iltayön tuntien rupeamassa auennut.

Valtaosa yritysmaailman edustajista taas viittoili kintaalla koko asialle.

Olin 1999 syksyllä puhumassa hotelli Kämpissa WAP-seminaarissa kertoen, että mobiili internet tulee vielä tämän vuoden aikana. Silloisen hitti start-up’n Mato Valtonen kuvaili, kuinka parturin ohi kävellessä pystyy kohta siitä vaan tilaamaan parturin itselleen kännykällä. Heh, olimme ainoastaan reilu kymmenen vuotta edellä todellista kehitystä. Mutta taas kerran, kun sukelsi ennakkoluulottomasti uuteen maailmaan, niin tajusi että se on väistämättä tulevaisuutta. Oppi sen maailman logiikan ja hahmotti mahdollisuudet. Tai sitten viittoi kintaalla.

2000-luvulla siirtonopeudet kasvoivat nopeasti ja 2007 tuli iPhone. Samoihin aikoihin Zuckerberg ja pari muuta kaveria olivat tajunneet, mitä kaikki tähänastinen teknologinen kehitys voi mahdollistaa. Syntyi SOME.

Ja siitähän se riemu sitten repesi.

20 vuotta alan kehitykselle kintaalla viittoillut yritysjohtaja hohotti hörönaurua, että ei ole mitään typerämpää koskaan nähnyt, meidän firmassa sitä ei ainakaan käytetä.

Kaikki tietävät, mitä sen jälkeen on tapahtunut. Muutamassa vuodessa. Ja internet on jalkautunut myös teollisuuteen, kolmannes kehittyneen maailman BKT:n kasvusta tulee internetin käytön hyödyntämisestä. Mutta edelleen: menin muutama viikko sitten yritysjohdon ja hallitusammattilaisten tilaisuuteen, jossa aiheena oli teollinen internet. Hissiin sattui samaan aikaan kaksi paikalle tulevaa yritysjohtajaa – siis paikalle tulevina he edustanevat asiasta kiinnostunutta porukkaa.

Hississä he tirskuivat kuin murrosikäiset teinit ”äsken oli some ja sitten tuli pilvipalvelut, mitähän ne nyt on keksinyt”.

Helmikuussa lanseeratussa Digibarometri 2014 –raportissa todettiin, että vaikka toimintaympäristömme on maailman huippua, suomalaiset yritykset sijoittuvat internetin käytön hyödyntäjinä aivan häntäpäähän, pikkuisen Venäjän jälkeen. Suomalaisten yrityksien kansainvälinen kilpailukyky on huonossa kunnossa.

Meillä on mahdollisuus menestyä näistä lähtökohdista ainoastaan osaamisintensiivisillä alueilla. Merkittävin osa 2014-luvun osaamista linkittyy enemmän tai vähemmän internetin käytön hyödyntämiselle.

Tässä tilanteessa ei luulisi yritysjohtoa paljoa tirskututtavan. Mutta toki tällekin voi viitata kintaalla.

Kehitys on mennyt hieman niin kuin ”Pekka ja susi” –sadussa. Vuosikymmen on huudettu, kuinka internet tulee ja jyrää kaiken. Eipä tullut, vastustajat saivat rauhassa pyöriskellä paradigmoissaan. Mutta nyt kun se sitten tuli, sitä on vaikeaa uskoa. Tai ymmärtää. Hyvä kysymys onkin, että kun on 30 vuotta viitannut kintaallaan ICT-teknologian kehitykselle, niin onko silloin tässä hetkessä mitään perspektiiviä ja osaamista johtaa oma yritys tulevaisuuteen?

Elämme maailmassa, josta yksikään Porter ei ole kirjoittanut riviäkään.

Ei ole olemassa empiriaa, on vain tulevaisuus ja mahdollisuus.

Siinä maailmassa ainoa tapa mennä eteenpäin ja menestyä on kokeilla ja ottaa riskejä. Siinä maailmassa menestyjät tulevat tuskin koskaan kopioijista ja varmistelijoista. Siinä maailmassa on tärkeää olla eturintamassa ja kehityksen kärjessä. Siinä maailmassa ei ylenkatsota tai pelätä uusia asioita, vaan suorastaan ahmitaan niitä.

More from Tuomo Luoma