Markus Nieminen // May 21 2015

Journalismin muistokirjoitus

Journalismi ei ole enää ollut pitkään se mikä sen alun perin piti olla.

Journalismin idea on toimittaa ihmisille tietoa erinäisistä tärkeistä asioista ajankohtaisesti, ja ennen kaikkea puolueettomasti. Jalon ajatuksen takana oli idea vapaasta tiedosta ja sen jakamisesta yhteiskunnassa. Internetin tulon myötä olisi luullut, että tämä idea olisi jalostunut vielä jalompaan muotoon, mutta sitten jokin meni pieleen.

Jos kuitenkin oikein tarkkoja ollaan ei journalismi ole kuollut. Se voi itse asiassa paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Journalismin määrä on moninkertaistunut, kiitos internetin ja murroksen jossa meistä kaikista tuli journalisteja, oman elämämme toimittajia.

Journalismi ei ole pelkästään puolueetonta uutisointia tärkeistä yhteiskunnallisista asioista. Journalismiin kuuluu myös paljon alakategorioita kuten esimerkiksi tiedejournalismi tai vaikkapa viihdejournalismi. Ja juurikin viihdejournalismin ansiosta journalismilla pyyhkiikin niin hyvin. Internet on täynnä viihteellistä toimitettua sisältöä, osa totta ja osa ei. Muut journalismin muodot ovat kärsineet tästä. Kulutuksen ja rahan puute on saanut monet miettimään “laatujournalismin” tulevaisuutta.

Jo useiden vuosien ajan on koitettu löytää uusia rahoitusmalleja ja erilaisia median muotoja journalismin säilyttämiseksi, turhaan. Maksumuurit eivät toimi. Ihmisten halu maksaa tiedosta on olematon. Tarve vahvistetulle ja laadukkaasti kirjoitetulle sisällölle ei ole enää ilmeisesti niin kova kuin esimerkiksi erilaisille viihteen muodoille.

Kysymys kuuluukin, tarvitsemmeko muita journalismin muotoja? Vai onko viihdejournalismi ainoa asia mikä kannattaa liiketoiminnallisesti? Näemmekö tulevaisuudessa enää ollenkaan ”laatujournalismia”?

Tarvitsemmeko journalismia?

Jos perinteiset mediatalot eivät pysty tai löydä rahoitusmallia laatujournalismin tuottamiseen niin kenen sitä pitää sitten tuottaa? Vaihtoehtona on edelleenkin valtion ylläpitämä taho. Tämän tahon vastuu on tuottaa laadukasta journalismia, joka palvelee yhteiskuntaa on selkeästi perusteltu. Jonkun pitää kerätä, jäsentää ja tuottaa tietoa ihmisille. Edellinen on yksi valtion tärkeistä tehtävistä.

Mutta mitä tapahtuu perinteisille mediataloille jos liiketoiminta sakkaa eikä rahaa tule toiminnan pyörittämiseen? Mitä tapahtuu jos Suomessa mediatalot lopettavat toimintansa, kuka tuottaa tärkeää journalismia? Yksin Yle? Vai ottaako jokin kansainvälinen taho koppia Suomelle tärkeiden asioiden kirjoittamisesta, en usko.

Ennakoin että yritykset näkevät tässä mahdollisuuden ryhtyä tuottamaan laadukasta journalismia. Yritykset voisivat ihan oikeasti olla tahoja, jotka omisivat alueita joiden ympäriltä tuottavat laadukasta ja puolueetonta tietoa. Tiedän, että nykymaailmassa näyttää siltä että yritykset tekevät jo näin, sitä kutsutaan vaihtelevasti sisällöntuotannoksi tai vaikkapa brand journalismiksi. Rehellisesti tarkasteltuna kuitenkin kyseessä vain markkinointiviestinnän puolueellisia suoritteita.

Ehdotukseni varmaan konkretisoituu esimerkillä. Mikä taho voisi omistaa historiatieteen, luonnontieteen tai vaikkapa maantieteen? Kuka voisi omistaa ja tuottaa laadukasta historiallista journalismia, valistaa kansaa puolueettomasti? Aivan konkreettisenä esimerkkinä nostan esiin Varustelekan, joka voisi tuottaa tietoa Suomen historian ympäriltä. Tavoitteena tuottaa, ylläpitää ja jakaa tietoa kaikille, puolueettomasti. Näin yritys saisi aivan uudenlaisen merkityksen yhteiskunnassa.

Journalismin tulevaisuus

En usko että Pauli Aalto-Setälän ehdottamat kolme vaihtoehtoa auttavat journalismia taikka mediataloja pysymään elossa. Muutos tulee olemaan jotain muuta. Tulemme näkemään yrityksien ottavan vastuuta journalismin tuottamisesta, avoimesti ja puolueettomasti. Se ei ole läpinäkyvyyttä,  vaan yksinkertaisesti yrityksen absoluuttinen velvollisuus tulevaisuudessa.

Tiedän että yllä oleva ajattelu varmaan suututtaa ja hämmentää. Mutta journalismi on kuollut ja jäljelle on jäänyt vain viihteellistä arvoa kantavaa huttua. Sen päälle on vaikea luoda hyvää yhteiskuntaa.

Tarvitsemme “laatujournalismia”, nyt vain pitää miettiä ketkä sitä voivat tulevaisuudessa tuottaa.

More from Markus Nieminen