Ville Ohtonen // December 21 2016

Kivat sulle

Muistan elävästi isältä saamani elämänohjeen.

Kaivoin metrossa repustani pillimehun, joka oli harmikseni kolhiutunut ja vuotanut kassiin. Vastapäätä meitä istunut puliukko avasi kainostelematta keskustelun: ”jos olisi ollut viinapullo, vituttaisi kunnolla!”

Mies jutusteli isälleni koko yhteisen metromatkan, ja tämä rupatteli kohteliaasti takaisin. Miehen noustua vaunusta utelin isältä, oliko mies mukavakin.

– ”Tiedä siitä. Mutta ihmisille kuuluu AINA olla ystävällinen.”

Nyt 30 vuotta myöhemmin pyrin pitämään ohjeesta vuosi vuodelta paremmin kiinni. Tervehdin, kiitän ja katson silmiin kaikkia ihmisiä tarjoilijoista hotellisiivoojiin. Ja työelämässä olen vieläkin systemaattisempi:

Yksi keskeisimmistä ammatillisista tavoitteistani on olla ystävällisin työpari, tiimiläinen, kollega, liikekumppani ja asiakas.

Ystävällisyys ei tarkoita huonoille ideoille hymistelyä tai falskeja kohteliaisuuksia. Se tarkoittaa muiden auttamista kohti parempaa ja niistä asioista kiittämistä, joissa toinen on aidosti onnistunut – niitä kyllä löytyy jokaiselta.

Ystävällisyys ei ole muiden tahtoon mukautumista tai hännystelyä. Se on oman näkemyksen ja osaamisen tarjoamista heidän käyttöönsä, ja vastaavasti muiden mielipiteiden kuuntelemista heidän näkökulmaansa asettuen.

Ystävällisyys ei myöskään meinaa puuttumattomuutta toisten virheisiin. Ystävällisyys on nimenomaan ajoissa varoittamista, ehdottamista, neuvomista ja tukemista. Koska kenenkään epäonnistuminen ei ole minun etuni. Ei niin yhtään kenenkään.

Eikä ystävällisyys ole tyhjän nauramista ja posket kipeiksi hymyilemistä. Se on innostumista ja innostamista, heittäytymistä ja hölmöilyä, joka kyllä räjähtää naurunremakaksi aivan itsestään.

 

Joku on taatusti tutkinut, menestyykö kyynärpäätaktiikalla paremmin kuin ystävällisyydellä – ovatko menestyjät useammin psykopaatteja kuin empaatikkoja.

Minua ei moinen tutkimustulos edes kiinnostaisi. Sillä en halua olla ystävällinen, jotta ”menestyisin”. Saati koska se ”toimisi” tai ”hyödyttäisi”. Tai edes jotta minusta ”pidettäisiin” enemmän.

Vaan ihan vain, koska ”ihmisille kuuluu AINA olla ystävällinen.”

Isäni lisäksi ammennan oppia aiheeseen tyttäreltäni.

Kysyin kerran hänen harrastuksensa ohjaajalta, kuinka tyttärelläni sujui. Vaikka odotinkin teknisen suoriutumisen erittelyä, ilahduin valtavasti vastauksesta: ”Tyttäresi on hyvä tyyppi.”

Hyvä tyyppi – voiko sen paremmin harrastus sujua? Tai työ, tai mikään muukaan?

 

P.S. Kerta tontut tarkkailevat, on tunnustus paikallaan: vuonna 2016 en oikein suoriutunut ystävällisyydessä. Keväällä kiukuttelin turhautumistani muille, kunnes ymmärsin vaihtaa työpaikkaa. Uudessa taas en ole aina hahmottanut, ilahdutanko vai ärsytänkö, autanko vai tungettelenko.

Onneksi 2017 koittaa aivan kohta. Sillä se voi olla vaikka kuinka paljon parempi vuosi.

More from Ville Ohtonen