Ville Ohtonen // June 28 2016

Kokeile tätä töissä!

Jokainen tuntee tilanteen: yksi työpiste on tyhjentynyt, neukkariin katettu kuplivaa ja johto pitää kiitospuheen, jossa huumori yhdistyy kaihoon.

Työntekijä on päättänyt jatkaa matkaansa, uudet haasteet odottavat, tiet erkanevat.

Juuri ennen kuin lähtijän sähköposti lakkaa lopullisesti toimimasta, hän lähettää viestin koko työyhteisölle.

Koska velvoitteet ovat jo käytännössä lakanneet, työntekijä kehtaa vihdoinkin kiittää ja kehua estoitta (pian entisiä) kollegoitaan. Ja illan hämärtyessä muut vastaavat hänelle samalla mitalla, jotkut vuolaastikin.

Aivan kuten hautajaisissa, jää työntekijän läksiäisissä yksi asia ihmetyttämään: Miksei näitä asioita sanottu aiemmin? Miksi niistä puhutaan vasta juhlakalun poistuttua?

En tiedä vastausta, mutta ehdotan seuraavaa:

  1. Kuvittele, että TÄNÄÄN on viimeinen työpäiväsi. Juuri nyt sinulla on meneillään se vihonviimeinen työtunti, pian sähköpostisi lakkaa toimimasta.
  2. Kirjoita NYT se läksiäisviesti. Kerro, millaista työpaikassa on ollut, mitä olet arvostanut ja mitä jäät kaipaamaan. Nosta ihmeessä esille yksittäisiä huippuhetkiä ja etenkin sinulle tärkeitä ihmisiä.
  3. Kun läksiäisviestisi on valmis, lue se. Vielä parempi, tulosta se ja lue paperilta. Ääneen.
  4. Jos uskallat, lue se ääneen yhden tai useamman työkaverin edessä. Nokitetaan: lue se esimiehesi tai johdon edessä. Miten luulet heidän reagoivan? Vaikea kuvitella, että kovinkaan kielteisesti.

Mikäli kohta 4 tuntuu liian uskaliaalta, tee edes 1–3. Ihan vain siksi, että olet sen arvoinen.

Ja siksi, että näiden tunteiden sisällään pitäminen ja ulos päästäminen vasta, kun on jo liian myöhäistä, on yksinkertaisesti typerää.

Ja typerältä tässä allekirjoittaneestakin tuntuu.

Vaihdan nimittäin kesäloman jälkeen työpaikkaa. Yhteensä yhdeksän vuoden jälkeen Annankatu vaihtuu Fredrikinkaduksi ja kirjainlyhenne SEK pitenee TBWA:ksi.

Yhdeksään vuoteen mahtuu tunteita, oppeja, voittoja ja pettymyksiä, mutta myös ammatillinen kasvu untuvikosta konkariksi. Sekä ennen kaikkea roppakaupalla ihania ihmisiä. (Jutun kuva liittyy tapaukseen.)

Nämä ja monta muuta asiaa yritän epätoivoisesti muotoilla tänä perjantaina läksiäismeiliini. Vaan pitipä niitä kuitenkin pantata päänsä sisällä koko yhdeksän vuotta.

Toimithan fiksummin kuin minä?

P.S. Hyvää kesää kaikille digitalisteille!

More from Ville Ohtonen