Sampo Luoto // April 21 2015

Kolme klassista Digimokaa

1: Yritys rakastuu digin suunnitteluun, ei tekemiseen.
2: Digitaalisuus irrotetaan muusta markkinoinnista
3. Yrityksen sisäiset digitekijät valitaan väärin perustein

Luin jostain että luku ”kolme” vetoaa jollain oudolla tavalla aivojen primitiivisiin kerroksiin. Tämä on mielestäni totta: Kolmostuoppi, kolmen tähden jallu, ménage à trois – mielenkiinto herää välittömästi.

Moka 1: Yritys rakastuu digin suunnitteluun, ei tekemiseen.

Saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta yksi perusvirhe mihin helposti sorrutaan on liika suunnittelutyö. Digissä hyvin suunniteltu ei ole välttämättä puoliksi tehty.
Metsä katoaa puilta jos unohdetaan että digitaalisuus on väline johonkin muuhun.

Arvot jaetaan itseisarvoihin ja välinearvoihin. Itseisarvoja ovat sellaiset asiat joita tavoitellaan niiden itsensä vuoksi. Esimerkiksi terveys ja hyvä elämä ovat itseisarvoja. Välinearvo taas on asia, joka toimii siltana tavoiteltuun päämäärään. Klassinen esimerkki välinearvosta on raha. Digitaalisuus on välinearvollinen asia. Sillä tavoitellaan jotain toista asiaa – esimerkiksi lisämyyntiä tai tunnetumpaa brändiä.

Digitaalisuus on jatkuvassa muutoksessa, jossa asioiden ennustaminen on vaikeaa. Koska digistrategialla tavoitellaan aina jotain muuta, pitää ylisuunnittelua tämän sisäänrakennetun muutoksen takia välttää. On riskialtista paaluttaa digistrategia osaksi yrityksen pitkän tähtäimen strategiaa.

Yrityksellä tulee olla pitkän tähtäimen visio, mutta sen tulisi olla myös joustava valinnoissaan, mitä se on digistrategiaansa tehnyt. Osalla suomalaisia yrityksiä tuntuu olevan jopa tiettyä rimakauhua nimenomaan suhteessa digitaalisissa kanavissa olevaan viestintään. Tehdään varmasti täydellistä, ennen kuin uskalletaan julkaista.

Kärjistäen twiittiä hierotaan pitkään ja lopuksi joku brändipoliisi tarkastaa että se on okei ja strategian mukainen. Someen pitäisi suhtautua myös ilmaisena testausalustana, koska se antaa siihen mahdollisuuden. Ei maksa mitään tuupata kolmea eri kuvaa nettiin. Huomenna jo tietää mikä kolmesta tyylistä resonoi parhaiten asiakasrajapinnassa.

Moka 2: Digitaalisuus irroitetaan muusta markkinoinnista

Toinen perusvirhe, jota olen sivunnut ennenkin, on digitaalisuuden irrottaminen omaksi kilkkeekseen markkinoinnissa. Ei kuluttaja ajattele brändiä erillisinä palikoina vaan kokonaisuutena. Jos kokonaisuus unohtuu ja mietitään erikseen FB-, Twitter-, Youtube- ja Pintarest-strategiaa, brändistä tulee herkästi sekametelisoppaa, joka näyttäytyy joka paikassa vähän erilaisena.

Ei ole vaikea veikata minkä brändin puoleen kuluttaja silloin alati kiristyvässä kilpailutilanteessa kääntyy. Luultavasti sen puoleen, joka näyttää omalta itseltään kussakin kanavassa, kanavan ominaisluonnetta kunnioittaen.

Moka 3. Yrityksen sisäiset digitekijät valitaan väärin perustein

Kolmas virhe on, että ihmiset jotka työskentelevät yrityksessä digitaalisuuden parissa eivät oikeasti hengitä digitaalisuutta. Ei tämä tietenkään tarkoita, että jokaisen yrityksen työntekijän tulisi olla diginatiivi. Kysymys on pikemminkin suhtautumisesta digitaalisuuteen.

Strategia on arvoton, jos yrityksen ihmiset eivät ymmärrä, että digitaalisuudessa on reagoitava välittömiin tarpeisiin, jotka tulevat usein puun takaa.

On vaarallista ajatella, että vuorovaikutus on helppoa. Vähän lähteestä riippuen 70% vuorovaikutuksesta on nonverbaalia, miksi erityisesti digitaalinen vuorovaikutus, jossa nonverbaali palaute puuttuu, on paljon haastavampaa kuin nokikkain juttelu.

Yrityksessä 24v Pasi pannaan päivittämään FB:tä ja Twitteriä, koska Pasihan on nuori ja diginatiivi. Pasi kokee työn vastenmieliseksi, muttei uskalla sanoa sitä ääneen. Tämä asenne heijastuu työhön, ja minimisuorituksesta tulee maksimi.

Pasin vieressä istui 47v Jaana, joka olisi rakastanut olla yrityksen some-vastaava, mutta kukaan ei edes kysynyt hänen halukkuuttaan hommaan.

More from Sampo Luoto