Markus Nieminen // October 31 2013

Markkinoi kulttuuria

Markkinointiviestinnän perushaaste on edelleenkin se että keskitytään vain miettimän miten viestitään (kanavat), ja unohdetaan kokonaan että miksi ja mitä viestitään. Vallitseva murros, uudet kanavat ja kohtaamispisteet eivät helpota asiaa ollenkaan. Markkinointiviestinnän määrä kasvaa, samoin myös huonon viestinnän. Kirjoitetaan pitkät listat palvelulupauksia, toiminnallisuuksia, etuja ja statuksia. Lupaukset arjen luksuksesta ja lifestyle –elämyksistä eivät koskaan kohtaa vastaanottajia. Ne ovat irtonaisia lauseita status quo -palavereista. Vai oletko koskaan juonut samppanjaa ja syönyt maksalaatikkoa samaan aikaan? Siinä kohtaavat oikeasti luksus ja arki. Rusinoilla tai ilman.

Valloillaan oleva trendi yrityskulttuurista puhuttaa paljon ja sitä glorifioidaan (joskus myös ansaitustikin). Hyvä yrityskulttuuri on osa menestyvää yritystä ja tärkeä osa henkilöstön hyvinvointia – ja rehellisesti sanottuna myös tuottavuutta (sanotaan se nyt ääneen). Mutta miksi kulttuurista puhuminen jää aina yrityksen tasolle?

Miksemme myös puhu siitä että yrityksien pitäisi myydä kulttuuria?

Kulttuuri on yksi isoimmista meitä yhdistävistä asioista, niin ruohonjuuritasolla kuin valtakunnallisestikin. Kulttuurin yksi määritelmistä wikipedian mukaan on ”jaettujen asenteiden, arvojen, tavoitteiden ja käytäntöjen kokoelma, joka on luonteenomainen instituutioille, organisaatioille tai ihmisryhmille.”

Tuossa lauseessa on olennaista sana luonteenomainen. Markkinointiviestinnän kohdatessa vastaanottajan pitää sen olla luonteenomaista. Asenteiden, arvojen, tavoitteiden ja käytäntöjen pitää olla samassa linjassa vastaanottajan kanssa. Ja juurikin tässä meillä on petraamista. Ei riitä että viestitään lifestyleä tai aitoutta kuvin ja tekstein, ne pitää myös oikeasti pystyä todentamaan teoin. Luonnollisesti ja rehellisesti.

 

digitalist-network-arvo-800

 

Todentaminen on nykypäivänä onneksi helpompaa kuin ennen. Kiitos digitaalisuuden. Osaaminen eri kanavien ja teknologioiden käytöstä on kasvanut. Teknologia ei enää ole suuri paha, vaan se tottelee jo meitä aika hyvin. Livelähetykset erilaisista tapahtumista ja taltioinnit happeningeista tuovat teot lähemmäksi kuluttajia. Ja edellä mainitut ovat vain tietynlaisia tapoja tavoittaa ihmisiä. Kuitenkaan kaikki eivät voi olla Redbullin taikka Spriten kaltaisia yrityksiä, Nikestä puhumattakaan. Kysymys onkin löytää oma kulma, jolla todentaa vastaanottajalle ymmärtävänsä häntä.

 

Kulttuurilla on ”nykyään” monia eri alakulttuureita. Jokaiselle kaupunginosan asukkaalle ja pyöräilyn muodolle on oma nimike.  Ihmiset myöskään harvoin kuuluvat vain yhteen alakulttuuriin. Digitaalisuuden myötä on entistä helpompi olla osa monta eri alakulttuuria (myös globaalisti), joka johtaa lukemattomien alakulttuurien syntymiseen. Taide ja markkinointi ovat sulautuneet yhteen, halusivat taiteilijat sitä tai eivät. Urheilijat ja elämänsä riskeeraavat extreme sankarit omaavat kovimmat palkkiot ja fanikunnat. Jokaiselle alakulttuurille on omat sankarit ja kanavat.

 

Ja itse asiassa tästä voidaankin vetää johtopäätös:

median pirstaleisuus ei ole suurin haasteemme, vaan kulttuurin pirstaleisuus.

Ja se on suuri haaste nykyisille markkinointiviestinnän suunnittelijoille. Miten ymmärtää lukemattomia erilaisia alakulttuureja. Mtv sukupolvi tuli ja meni. Jupit, hipit, fruittarit, hopparit, punkkarit, talkkarit, turkulaiset ja hipsterit, kaikki on nähty jo. Näiden kaikkien kulttuurien edustajien hahmottaminen ja syvällinen ymmärtäminen on yrityksen ensimmäinen ja tärkein tehtävä. Vasta silloin voimme alkaa puhumaan oikeasta asiakasymmärryksestä. Ja sen jälkeen voimme alkaa miettimään olemmeko oikeilla jäljillä markkinointiviestinnän kanssamme.

Jos yritys ei ymmärrä vallitsevaa kulttuuria ja siinä kulttuurissa eläviä ihmisiä on heidän mahdotonta viestiä mitään merkittävää. Siirrytään pois keskeyttämistaloudesta ja aloitetaan kulttuuritalous. Viljellään merkitystä eikä viestejä.

 

Mitä kulttuuria sinun yrityksesi edustaa?

 

More from Markus Nieminen