Joonas Villanen // September 23 2014

Milloin kiireestä tuli uusi musta?

Pitää saada lisää, pitää tehdä enemmän, pitää tehdä pitempiä päiviä, pitää kertoa siitä kaikille ja vain siksi, että tuntisin olevani ihmisenä arvokas ja hyvä.

Mitä ihmettä maailmassamme tapahtuu. Milloin kiireestä tuli uusi musta? Milloin luovuimme inhimillisyydestä ja annoimme vallan jatkuvalle kulutukselle? Mikäli olet aktiivinen teknologian ja sosiaalisen median käyttäjä, olet varmasti huomannut lähipiirissäsi nousevia kommenttitrendejä. Kyse on aina kiireestä ja sen juhlistamisesta.

“Toimistolla ysiin asti, kotona vielä vähän töitä, ja aamulla heti seuraavaan miittiin.”

Vaikka viestin “underline tone” onkin huomiohakuinen, juhlistaa ylläoleva kiirettä. Tuo lause kiteyttää nykypäivän ongelman:

Juhlistamme tekemistä, emme tuloksia ja saavutuksia!

Olen teknologian ja digitaalisuuden puolestapuhuja, mutten kuitenkaan hyväksy yhteiskuntamme suuntaa. Ajelehdimme kohti kroonista kiirettä ja alamme unohtaa mikä teknologian perimmäinen synnyn syy on. Sen sijaan että katsomme teknologiaa tuotannon, tuloksien tai kehittämisen tehostajana, näemme sen jatkuvan kulutuksen apuvälineenä. Käytämme teknologiaa uusien teknologioden luontii vain siksi, että se on mahdollista. Emme siksi että sille on tarvetta.

Meidän pitää olla kehityksen kanssa varovaisia. Altistumme stressi- ja kiireasenteelle jatkuvassa kommenttiketjussa erinäisissä viestintäalustoissa. Ja huomaamattamme, keskittymisen herpaantuessa, olemme negatiivisessa kierteessä puhumassa kiireestä ja siitä, kuinka paljon teemme.

Päivien tahattomassa venyttämisessä on haittapuolensa. Kun annamme alitajunnalle luvan olla iltaan asti töissä, löydämme kyllä tekemistä. Tekeminen ei ole tehokasta, se ei palvele meitä eikä asiakkaitamme.

Kysynkin teiltä, miksi teemme asioita jotka eivät palvele ketään?




More from Joonas Villanen