Julius Manni // May 07 2015

Oletko Kankeuttaja vai Ketteröittäjä?

Maailman viidensadan suurimman yrityksen listalta putoaa joka toinen viikko pois pitkään menestynyt ja maineikas yritys. Sen paikan ottaa uusi kasvuyritys, jota ei todennäköisesti vielä muutama vuosi sitten ollut edes olemassa.

Ja tahti vain kiihtyy eikä tulevaisuus lupaa hyvää tämän päivän goljateille: arvion mukaan vuoteen 2027 mennessä 75% listalla olevista yrityksistä on korvautunut täysin uusilla pelureilla.

Suuret yritykset ovat pohjimmiltaan optimoitu ylläpitämään markkinatasapaino, status quo. Menestyksen mittareiksi riittävät pienet asteittaiset parannukset olemassa oleviin tuotteisiin tai palveluihin, toiminnan tehostaminen muutaman prosentin vuositasolla sekä keskitason asiakastyytyväisyys. Lyhyen tähtäimen voitontavoittelu ohjaa toimintaa ja liian pitkälle viritetty tehokkuusajattelu ajaa radikaalin uusiutumiskyvyn ylitse.
Etenkin pitkään menestyneet yritykset elävät usein omassa vääristyneessä todellisuudessa, jossa suoran kilpailun ulkopuolelta tulevaa haastajaa ei edes nähdä kilpailijana tai uhkana omalle erinomaisuudelle. Kunnes on liian myöhäistä.

Taistelu Kankeuttajia vastaan

Onneksi esimerkkejä disruptioista on jo niin paljon, että suurimmassa osassa valveutuneita yrityksiä on herätty tilanteeseen ja oma kuolevaisuus ymmärretään. Silti tarvittavia päätöksiä ei saada vietyä läpi lähellekään riittävällä nopeudella.
Siitä pitävät huolen perinteisten organisaatioiden Kankeuttajat – budjettiprosessi, vuosikelloajattelu, kontrollikulttuuri, paalutetut palkkiomallit, organisaatiosiilot ja suljettu viestintä.

Vahva johdon tahtotila ja omistajien lavea kassa eivät yksin auta, jos Kankeuttajia vastaan ei ymmärretä lähteä taistelemaan järein ottein.

Uusilla johtamisen periaatteilla toimiva yritys on valovuosia edellä päätöksenteon nopeudessa ja reagointikyvyssä. Kankeat eivät pärjää ketterämmille parvimaisille organisaatiolle, joiden keskiössä on ihmisten kyky toimia luovasti yhteistyössä muutosten keskellä ilman jäykistäviä formaaleja rakenteita. Ketterien organisaatioiden itseohjautuvissa moniosaajatiimeissä roolit ja vastuut syntyvät ja muuttuvat tilanteen mukaan, ja menevät myös usein sulassa sovussa päällekkäin.

Voiko kankea vielä ketteröityä?

Toki, mutta se vaatii 150 vuotta vanhojen yrityksen johtamisen ajatusmallien ja ihmiskuvan hylkäämistä. Lisäksi yritysten johtamisessa yksinkertainen on kaunista, mutta ei helppoa. On vaivattomampaa hallita yritystä tiukoilla kontrolli- ja raportointimekanismeilla kuin rakentaa yrityksen perusta arvopohjaiseen toimintaan ja luottamukseen. Lisäksi ketteröittäminen tarkoittaa vääjäämättä perinteisten johtajaroolien kokonaisvaltaista uusiutumista, mistä aiheutuu usein merkittävää muutosvastarintaa, koska yrityksen kantavat voimat kokevat menettävänsä henkilökohtaisen valtansa ja identiteettinsä.

Vaatii huomattavaa riskinottokykyä ja jääräpäisyyttä lähteä rikkomaan organisaation perinteisiä perusteita. Mutta yritykset jotka eivät ajoissa uusiudu ja heittäydy mukaan luovaan tuhoon, uhrataan auttamattomasti pysäyttämättömien murrosvoimien alttarilla, jolla ketterät syövät hitaat.