Joonas Villanen // March 12 2014

Oppimisahdinko tappoi kansakunnan

Luin tänään Kauppalehden artikkelin “Ettei nyt vaan mikään muuttuisi”. Tässä erittäin mielenkiintoisessa artikkelissa Miia Savaspuro pohtii suomalaisten johtajien muutoshaluttomuutta. Ajattelin tutkia ilmiötä paremmin.

Muutoshaluttomuus johtuu usein oppimisahdingosta. Monet tämän päivän johtajista ovat alansa huippuja maailmassa, jossa vanhanaikaiset strategiat toimivat ja markkinointi oli tuotteista huutelua. Uusi maailma onkin paljon vaikeampi kesyttää. On niin monta kanavaa, työkalua ja  vaaraa. Asiakkaat tässä maailmassa ovat oppineet tekemään taustatyön tuotteista ja yrityksestä käyttämällä digitaalista maailmaa hyväkseen. Asiakaat uskaltautuvat jopa kommentoimaan ja auttamaan toisiaan valitsemaan oikein.

Johtaja, ymmärräthän, että tuota kaikkea voidaan ohjata. Tekemällä ja kuuntelemalla voit oppia käyttämään kanavia ja työkaluja oikein, voit vuorovaikuttaa yhdessä asiakkaittesi ja johdettaviesi kanssa. Voit todistaa oman ammattitaitosi luomalla merkityksellistä sisältöä digimaailmaan. Tämä tekee sinusta johtajan, joka sopii nykyaikaan. Valitettavasti liian monet yritykset eivät hyväksy muutosta vaan sulkeutuvat omiin mielikuvitusmaailmoihinsa, jossa kaikki on vielä hyvin. Herätkää ajatukseen ja totuuteen, jossa tekevien ja kokeilevien yritysten tulos on muita parempi.

Mistä moinen muutoshaluttomuus sitten johtuu? 

Geert Hofstedin mukaan Suomi on hyvin korkealla Uncertainty Avoidance -käyrällä. Käyrä kuvaa suomalaista näin: The dimension Uncertainty Avoidance has to do with the way that a society deals with the fact that the future can never be known: should we try to control the future or just let it happen? This ambiguity brings with it anxiety and different cultures have learnt to deal with this anxiety in different ways. 

Finland has a high preference for avoiding uncertainty. It maintains rigid codes of belief and behaviour and are intolerant of unorthodox behaviour and ideas. In these cultures there is an emotional need for rules (even if the rules never seem to work). – Hosfted’s UAI
Voiko yllämainittu kuvata suomalaista johtamista enää paremmin. Uuden pelko ja sen tuoma ahdistus lamauttavat toiminnan täysin. Psykologi Steven Reiss on tuottanut ihmisen perustarpeita kuvaavan ja ennustavan työkalun, Reiss Motivaatioprofiilin. Haluaisin nostaa muutamia perustarpeita esiin, jotka voisivat selittää Geert Hofstedin lausumaa yllä.

Uskon, että järjestelmällisyyden perustarve on korkea suomalaisilla. Tämä näkyy juuri järjestyksen puutteen tuomana stressinä. Ajatukset uudesta ja tuntemattomasta tuovat suurta ahdistusta, sillä jäämme ilman mahdollisuutta organisoida ja ennustaa tulevia tehtäviä. Korkean järjestys -perustarpeen omaavat eivät pidä yllätyksistä eivätkä voi elää elämäänsä spontaanisti ja tilanteeseen heittäytymällä. Sääntöjä noudatetaan kirjaimellisesti.

Tuohon kun lisätään rauhallisuus -perustarve, joka kuvastaa tunnepohjaista stressinsietokykyä ja riskinottokykyä. Geert kuvaa hyvin kuinka UA-omaaville on äärimmäisen tärkeää tuntea tunnepohjatasolla mielihyvää, rauhaa ja stressittömyyttä. Reissin tutkimuksen mukaan korkean rauhallisuus -tarpeen omaavat ovat hyvin muutos- / riskivastaisia.

Monelle suomalaiselle johtajalle ominainen tarve on myös valta. Työskentelin aiemmin organisaatiossa, jossa noin 80% esimiesasemassa toimivalla valta -perustarve oli korkein tarve kaikista. Tällaisessa tilanteessa päät kopisevat varmasti, ja jokainen on mielestään oikein hyvä johtaja, ja mitään muutoksia ei kaivata. Onhan näin toimittu jo vuosikymmeniä.

Aikamme vaatii kuitenkin oikeita johtajia, jotka uskaltavat omalla esimerkillään näyttää, että muutos on voimavara ja mahdollisuus. Nämä johtajat tekevät tulosta ja tuovat esiin onnistumisen esimerkkejä. Älä mieti muutosta kontrollin luovuttamisena vaan ohjaa itsesi ajattelemaan kuinka paljon paremmin voit ohjata keskustelua, ja kuinka paljon enemmän voit vaikuttaa ihmisiin ympärilläsi.

Muutosjohtamisessa on äärimmäisen tärkeää viestin toistaminen. Ota uusi maailma vastaan ja aloita tuloksen tekeminen jo tänään. Jos et hyväksy digimaailman mahdollisuuksia, jäät nuolemaan näppejäsi.

More from Joonas Villanen