Sonja Ängeslevä // January 28 2014

Puzzleja ja päiväkahvia

Tulevaisuuden työ on entistä monikerroksisempaa ja verkostoitunutta haukkapaloista koostuvaa tekemistä. Toisin sanoen liiankin usein kiireistä, väkinäistä, stressaavaa ja rutiinikeskeistä. Moni rooli sisältää myös enenevissä määrin epäselvyyttä tai suoranaista tietämättömyyttä omista tehtävistä, joita voi sitten kompensoida kissavideoilla, pelaamalla tai chattailemalla kavereiden kanssa.

Väitän, että pelimekaniikkoja soveltamalla meistä kaikista voi tulla parempia pelaajia työelämässä. Pelimekaniikkojen hyödyntäminen ei lähde ajatuksesta lisätä jotain jo olemassa olevien käytäntöjen päälle vaan niiden tapojen muuttamisesta, joista ihmiset stressaantuvat ja joilla he päivänsä täyttävät pysyäkseen jatkuvasti ylikierroksilla.

Työrutiineihin pelin intensiteetin ja toiminnallisuuksien soveltamiselle on tarvetta. Pelisuunnittelija Jesse Schell on todennut, että pelit tarjoavat mahdollisuuden onnistua, tilaisuuden tyydyttää uteliaisuutta, mahdollisuuden ratkaista ongelmia ja tehdä selkeitä päätöksiä mutta jättävät samalla tilaa vapaudentunteelle ja sattumille. Pelit myös antavat selkeää palautetta välittömästi toiminnan jälkeen. Toisin sanoen ne tarjoavat tehokkaita keinoja sekä mikroinnovaatioiden että käänteentekevien uudistusten oivaltamiseen.

Ja jos koko sana peli ahdistaa, pelimekaniikat eivät suinkaan ole ainoa käynnissä oleva muutos työmaailmassa. Tuote- ja palvelukehitysprosesseissa toteutetaan koko ajan tuoreita ratkaisuja ja yhteiskunnassa otetaan käyttöön malleja, joita ei ennen ole ollut olemassa tai jotka eivät ole aiemmin toimineet. Esimerkiksi pelien ilmaiseksi jakaminen ja virtuaalisista hyödykkeistä tai esineistä laskuttaminen ei olisi tullut kuuloonkaan kymmenen vuotta sitten. Nyt se on mobiilipelien keskeinen ansaintamalli.

Jatkuvan digitaalisen muutoksen myötä blogit muuttuvat mikroblogeiksi ja viestintä entistä pienemmiksi yksiköiksi, joihin odotetaan välitöntä vastausta. Pikaviestintäpalveluissa viesteihin vastataan tutkimusten mukaan muutaman kymmenen sekunnin sisällä.

Työhön sovelletut pelimekaniikat haastavat totutut toimintamallit. Ne tukevat työmaailman muutosta saavutus- tai palkitsemisratkaisuin, joilla kannustetaan itsenäisempään tekemiseen ja sitoutetaan yritykseen tai tuotteeseen. Pelimekaniikkojen soveltaminen lähtee pelin rakenteellisten elementtien hahmottamisesta: siis säännöistä, toistamisesta, syvyydestä (haaste), motivaatiosta (tarina), vapaaehtoisuudesta, palkitsemisesta (palaute), rakenteesta (vuorovaikutus) ja tavoitteista pidemmällä ja lyhemmällä aikavälillä.

Koukuttava rakenne, joka kannustaa yrittämään uudestaan ja uudestaan, on osa pelien mekaniikkaa. Se on keino pitää pelaaja otteessaan ja kiinnostuneena tapahtumista ruudulla. Sitoutuminen tuottaa parempia tuloksia myös pelien ulkopuolella.

Palvelujen koukuttavuuden ohella pelejä voi käyttää myös aivan toisin. Piilaaksossa sijaitseva startup-yritys Knack käyttää pelejä hyväkseen rekrytoinnissa. Knack uskoo pelaamisen paljastavat haastattelua paremmin, kuinka hakija käyttäytyy tietyissä tilanteissa. Knackin analyytikot seuraavat pelaamista arvioiden kuinka kauan hakija harkitsee tietyissä kohdissa, mitä kohtaa ruutua hän painaa ja millaisia ratkaisuja tekee missäkin tilanteessa.

Tekniikka on mahdollistaja, ja digitaaliset pelit tulee nähdä joustavana ja helposti lähestyttävänä mekaniikkana työn tehostamiseen. Pelit tarjoavat keinoja osallistua ja innostua. Pelimekaniikoista lainaava työelämä voi olla parhaimmillaan kuin Woody Allen -elokuva, yhdistelmä tragediaa ja komediaa, kuukausittaisia huippuhetkiä, onnen tunteita ja tekemisen rytmittämistä. Saavutukset tulevat paremmin esille soveltamalla pelimäistä rakennetta ja vuorovaikutusmalleja.

More from Sonja Ängeslevä