Marko Orenius // November 02 2013

Ruotsalaiset pelaavat voittaakseen

Olen nyt puolisen vuotta työskennellyt taas Suomessa digitaalisuutta edistämässä ja ilmeisesti tässä vaiheessa alkaa paluumuuttajan kulttuurishokki purra kun yhtäkkiä havaitsen eroavaisuuksia työn tekotavoissa ja johdon asenteissa. En kyllä odottanut tätä, koska Ruotsi, missä viimeksi työskentelin, on kuitenkin niin monella tapaa samanlainen miljöö – toki hieman yleistäen. Huomaan nyt päivittäin häiritseviä piirteitä suomalaisissa yrityksissä mitä tulee digitaalisten hankkeiden toteutukseen. Varmaan näitä havaintoja voi yleistää muihinkin alueisiin ja totta kai talouden alamäki vaikuttaa mutta silti. On muissakin maissa vaikeaa.

Mikä siis nyppii? Työskentelin Ruotsissa paikallisessa yhtiössä, jota japanilaiset omistajat ja brittiläis-ruotsalais-hollantilaisjohto vetivät läpi pirullista rakennemuutosta ja osallistuivat helvetillisen vaikeasti voitettavaan markkinataistoon. Paikkani oli yhtiön digimarkkinoinnissa, tehtävänä tuoda tehokasta markkinointia käyttöön globaalisti. Yhteistyökumppanini olivat Lontoon mainostoimistot, New Yorkin digitoimisto, Kööpenhaminan digitoimisto ja tietenkin paikallisia tuotantoyhtiöitä sisällölle ja koodaukselle. Firman sisällä me työskentelimme muotoaan muuttavissa tiimeissä ja raportoimme erilaisille johdon komiteoille tarpeen mukaan. Budjetit olivat tiukat tai mahdottomat. Sekoilua – kansainvälisesti – siis.

Budjetit olivat tiukat tai mahdottomat. Sekoilua – kansainvälisesti – siis.

Eihän tässä mitään, ihan vertailukelpoista nykyiseen suomalaiseen työmeininkiin digiprojekteissa, valitettavasti. Se, mikä erottaa tuon kokemuksen suomalaisesta todellisuudesta, se mikä nyppii, on että vaikka myös ruotsalainen pomo vaati aika ajoin muutoksia kesken kaiken, hän ei missään vaiheessa vetänyt mattoa täysin jalkojen alta. Mitä siis tällä tarkoitan? Minä uskon että ruotsalainen ja muut johtajat eivät halunneet tuhota digihankkeitaan koska he ymmärsivät näiden tärkeyden haettaessa kaikin keinoin kilpailuetua markkinoilla. Digitaalisuus ei ollut heille mikään vitsi tai sivujuonne muussa markkinoinnissa, vaan se oli keskeistä, liiketoimintaa edistävä kehityspolku.

Hankalaa se oli heillekin. Monesti piti selittää miksi nyt pitää taas kehittää jotain. Mutta koskaan en kuullut, että se olisi turhaa, rahojen haaskausta tai tarpeetonta. Päinvastoin, sain usein osallistua johdon briefingeihin, joissa digitaalisuus oli se jatkumo, johon firma uskoi. Sain siis työskennellä firmassa, jossa digitaalisuutta oikeasti kehitettiin tosissaan ja tämä työ siellä jatkuu. Miten sitten Suomessa? En vaan ole vielä kokenut samanlaista sitoutumista digitaalisuuteen, samantasoista ymmärrystä miten maailma on jo muuttunut ja mitä kansainvälinen kilpailu oikeasti tarkoittaa kuluttajan puhuttelussa. Täällä tuntuu budjettipäällikön valta ulottuvan jo aloitettujen digihankkeiden keskelle ja aina välillä nykäistään räsymatto alta pois rikkoen suunnitelmat, aikataulut ja työn mielekkyyden tiimeissä.

Aika kova taitaa olla usko myynti-insinöörin kykyyn viedä Suomi maailmalle vieläkin. Tämä tosiuskovainen digitalisti ainakin aikoo jatkaa niiden hankkeiden edistämistä, joilla on kilpailukykyä parantavia vaikutuksia siinä maailmassa missä itse elän.

More from Marko Orenius