Samuli Tivinen // October 04 2013

Spinoffauksen tanssiaskeleet

Lähes jokaisessa yrityksessä missä olen vieraillut on hankkeita jotka on alunperin ehkä tehty asiakkaalle tai sitten “harrastuksena” iltaisin. Hankkeita joiden ajatus on ollut luoda uusi tuote tai palvelu. Maailmanvalloitus mielessä. Sellaisia hankkeita joiden potenttiaali on osittain tunnistettu, mutta johon ei alku innostuksen jälkeen olla satsattu. Ehkä kiireen takia, ehkä siksi ettei tarpeeksi selkeää maalia ole kirkkaana silmissä. Nämä yleensä esitellään palaverin lopuksi, osa hieman häpeillenkin. “Tämä nyt jäi pikkasen asiakasprojektien alle, kyllä sä tän tiedät.”

“Tämä nyt jäi pikkasen asiakasprojektien alle, kyllä sä tän tiedät.”

Ja tosiaan tiedän. Yritys ei voi holtittomasti rönsyillä, täytyy keskittyä ydin tekemiseen. Siihen mistä rahaa tulee.

Joka tapauksessa aivan käsittämätön määrä potenttiaalia, kasvua, rahaa ja mielekästä tekemistä. Ja mikä pahinta, ne jotka ovat projektiin sijoittaneet aikaansa näkevät raadon kuihtumassa kaapissa pikkuhiljaa. “Kyllä tosta olisi tullut jotain jos…”

Juuri tuolloin on iskun paikka. Innostutaan uudelleen,  määritetään selkeät tavoitteet. Maalit. Haetaan ulkopuolista näkemystä ja asiakkaita. Ollaan valmiita luopumaan osasta, että saadaan juna liikkeelle.

Pelokkuus johtaa helposti siihen että spinoffit lähtee tekijän toimesta ulos yhtiöstä. Ei sillä että aina yrityksellä olisikaan merkittävää roolia spinoffissa. Tekijälle on tärkeää kehittyä ja tämä on mielestäni yksi hyvä keino pitää motivaatiota yllä. Haasteita.

En tarkoita että jokainen idea olisi timantti. Todella harva on. Yrityksen tulisi silti mielestäni ruokkia uuden etsimistä, itsensä haastamista.

Mitäs jos yhdessä sovittaisiin, että tälläiset hankkeet kaivetaan naftaliinista ja jatkossa määritetään etukäteen kevyet tanssiaskeleet. Ilman turhaa byrokratiaa, tehdään asioita. Kokeillaan ja opitaan.

Alla muutamia vinkkejä millä voi päästä alkuun, liikkelle lähtö on tärkeintä. Anna palaa.

1) Jos hanke perustuu omaan työkaluun tai on lähtöisin asiakasprojektista katsotaan ensin kuinka paljon hyödynnettäviä osia oikeasti on.

2) Kriittisesti käydään läpi minkä ongelman tuote ratkaisee. Kuka tuotteen ostaisi, sekä onko markkinoilla toimija jota tuote voisi kiinnostaa sijoituksena. Kuinka pitkälle tuote voi kehittyä jne.

3) Paljonko ja minkälaisia resursseja tarvitaan MVP-tuotteeseen. (minimum viable product). Mistä resurssit saadaan. Omasta selkänahasta? Tarvitaanko ulkopuolista apua muuhun kun sparraukseen? Löytyykö asiakasta joka lähtisi alusta mukaan ja EHKÄ maksaisi OSAN kuluista? Älä käytä asiakkaan rahoja omaan tuotekehittämiseen ilman että asiakas sen tietää ja asiakkaalle on selkeät hyödyt olla mukana.

4) Kun MVP on valmis lähdetään viimeistään radalle. Haetaan näkemyksiä, innostusta. Ehkä jopa haalitaan muutama asiakas. Jutellaan, sparraillaan.

5) Draftaa tiimi ketkä on mukana, ketä tarvitaan lisäksi. Unohda jenkkien miljoonat, rakenna maltillisesti. Kun sijoittaja on mukana voi vauhtia ja tiimiä kasvattaa tarpeen mukaan. Sijoittaja joka tapauksessa kertoo suunnitelmasi kertoimella kun laskee mukaan kaikki hänen mielestään puuttuvat palaset. Älä ammu yli, mutta ei allekkaan.

6) Kun tuotteella on jonkin muotoiset kehitysstepit, näkemykset mihin tuotetta viedään, sekä asiakkaita. Vähintään pilotti asiakkkaita. Voidaan aloittaa suunnittelemaan mistä kasvuun saadaan lisärahoitusta. Ja nimenomaan kasvuun, tällöin tuote pitää olla siinä kunnossa että se on valmis esiteltäväksi sekä visio on kristallinkirkas. Älä tuhlaa sijoittajan aikaa, oli se tuttu tai organisaatio. Ja tokihan voi olla, ettei ulkopuolista rahaa edes tarvita.

7) Tarkkana kohtien 1-6 kanssa. Maltilla mutta jos ne ei syystä tai toisesta toteudu rohkeasti virrat pois. Ja heti tiimin kanssa purku ja mitä opittiin, mitä saatiin aikaiseksi, mitä voidaan myöhemmin hyödyntää.

Ja sitten kanssa tehokkaasti. Ei tuhlata omaa, työnantajan tai sijoittajan aikaa turhalla paperisotkulla tai palavereilla. Hyvät asiat syntyy vaikka lautasliinaan ja kaikkea ei tarvitse tehdä alusta.

Ei muuta kun parketille!

More from Samuli Tivinen