Jani Muhonen // March 18 2016

Minulle Spotify on vielä ongelma

Tässä kirjoituksessa ei taida olla mitään viisautta.

Se johtuu siitä, että lähinnä pohdin, kun pohdituttaa. Olenhan ajatteluun ja toisinaan ylenpalttiseenkin mietiskelyyn taipuvainen. Ja vimmainen musiikki-ihminen. Historiassani on melkoinen määrä niin soitettuja keikkoja kuin katkottuja kitarankieliäkin. Olen aikoinani myös päässyt tutustumaan levyntekoon ja sitä myötä jopa musiikin ansaintalogiikoihin.

Viime vuodet musiikki on osaltani ollut lähinnä sen kuluttamista, joskin hyvin intohimoista sellaista. Ja kyllä – parhain musa on tehty viimeistään 1980-luvulla (IMHSO:).

Se johdannosta. Spotify on se, mitä käytän tähän kuluttamiseeni varmaan 99-prosenttisesti. Ajoittain otan levyhyllystä vinyylin esille ja asetan sen levylautaselle asiaan kuuluvin rituaalimenoin, mutta se on harvinaista hemmottelua. Muutoin Spotify on päällä niin kotona, autossa, töissä kuin missä milloinkin. Älyttömän hyvä palvelu. Älyttömän hyvä.

Silti tämä streaming-malli, joskin on tätä päivää ja taatusti myös tulevaisuutta, minua myös huolestuttaa. Muistan kuulleeni huhun, että Anssi Kela tienasi streaming-palveluista hittipiisillään neljä euroa. Ei siinä oikein ole järkeä. Eikä kestävää mallia loppujen viimeksi kenellekään.

Mikä siis neuvoksi? Miten nykypäivän artisti voisi saada ansaitsemansa tulot teoksestaan? Eri ansaintamalleja on tarjottu ja itsekin joitain niistä olen viljellyt.

”Ajattele äänitettä vain markkinointina, kerää tulot keikoista ja oheistuotteista. Painosta kuluttajia huonon omantunnon nimissä ostamaan myös (fyysinen) tallenne. Ymmärrä, että maailma on muuttunut, eikä musiikintekijällä enää ole markkinoita.”

Ehkä nuo kaikki ovat totta, mutta kaikkiin liittyy paljon harmaita alueita, ellei jopa mustia aukkoja. Ja kaikissa on isoja ongelmia.

En näe kestäväksi ratkaisuksi ostaa cd-levyä vain siksi, että artisti saisi palkkansa. En myöskään sitä, että ramppaisin keikoilla tukemassa biisintekijää (meluisia paikkoja nuo keikat + likipitäen kaikki omat suosikkiartistini ovat jo kuolleet). Sekään ei houkuta, että Spotifyn ja vastaavien hintataso nousisi huomattavasti. Tuskin sekään auttaa, että levy-yhtiöt kokonaan jäisivät kakusta ulos; jonkun nekin hommat pitää tehdä.

Minulle siis, vaikka Spotify niin cool onkin, streaming on vielä ongelma. Onko se sitä oikeasti? Onko se sitä muillekin?

Eikä tämä dilemma vain (kotimaisiin) musiikintekijöihin liity. Digitaaliset mallit ovat varmasti tulleet jäädäkseen ja siihen mitä useammin liittyy kysymys vanhojen mallien alasajosta. Printti kuihtuu, online vetää jne jne.

Tämä ei tarkoita, että en olisi vankka digitalisaation kannatta, puolestapuhuja ja draiveri.

Mutta ongelmat on hyvä tunnistaa, tunnustaa, hyväksyä ja puhua avoimesti. Vain siten niihin voidaan löytää oikeasti kestäviä ratkaisuja.

Syyllistäminen ja vastustaminen eivät auta, ei myöskään hankalien teemojen pimittely tai niiden vähättely.

Eikä unohdeta tärkeintä: musiin tekemiselle on edelleen mielettömän tärkeä paikkansa tässä maailmassa.

More from Jani Muhonen