Antti Iiskola // October 09 2015

Suomalaista halpatyövoimaa

Suomessa on valloillaan ihmeellinen kulttuuri erityisesti digi- ja markkinointitekemisen puolella.

Osaamisella tai varsinkaan kokemuksella ei tunnu olevan asiakkaille minkäänlaista arvoa. Kaikki ostetaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan ja projektin jälkeen (sillä projektejahan kaikki työt nykyään ovat, pitkäjänteinen tekeminen on unohtunut lähes kokonaan) ihmetellään, kun ei mennytkään ihan niin kuin ajateltiin.

Olemme tässä viime vuosien aikana yhtiökumppaneitteni kanssa korjailleet useampaakin
nettisivustoa, milloin mistäkin syystä.

Välillä kyseessä on yhden naisen tai miehen ”paja”, joka on saanut homman, koska oli ”halpa”, mutta sekä asiakas että tekijä unohtivat varmistaa, riittävätkö rahkeet työn loppuun viemiseen. Sitten soitellaan hätiin niitä kokeneita osaajia, joille ei aluksi haluttu maksaa realistisen kustannusarvion mukaan työn toteuttamisesta. Lopputuloksena ovat kyllä toimivat sivut, mutta hintaa tuli sen ”halvan” version päälle vielä sen toimivan version verran.

Välillä vastuun on saanut iso, monikansallinen mainostoimisto, jonka jäljiltä kaikki on niin hienosti tyyliteltyä, että asiakas ei tiedä, mitä sivuilla tekisi, kun mikään ei toimi, eikä mitään voi muuttaa. Sitten soitetaan taas sille, joka tekee sen, mitä asiakas tarvitsee. Ei siis välttämättä aina sitä, mitä asiakas pyytää. Lopputulos on taas sitä, mitä aluksikin haettiin, mutta kustannukset ovat moninkertaiset aiottuun nähden. Miten meni, noin niinkuin omasta mielestä?

”Tilattiin sieltä, mistä halvimmalla saatiin”

Yksi digipuolen syövistä on hintojen polkeminen. Siihen syyllistyvät niin toimistot kuin itsenäiset tekijätkin, eivätkä asiakkaatkaan suinkaan ole osattomia tässä leikissä. Lähes kaikki projektit alkavat tarjouskilpailulla, oli siihen aihetta tai ei. Juuri koskaan tarjouskilpailu ei kuitenkaan ole kuin ajanhukkaa, sillä kilpailutusten tarjouspyynnöt ovat epämääräisiä eikä tarjouksista saada mitenkään vertailukelpoisia. Käytännössä tällöin valitaan aina se halvin vaihtoehto, miettimättä lainkaan muita projektiin liittyviä asioita.

Puhumattakaan siitä, että nettisivujen rakentaminen, kehittäminen ja ylläpito ei koskaan saisi olla ”projekti”, vaan kuten mikä tahansa markkinointitoimenpide, osa jatkuvaa, pitkäjänteista ja suunnitelmallista toimintaa. Mutta ei, kunhan nyt vain äkkiä saadaan jotkut sivut julki. Pahimmillaan ostetaan ne sivut naapurin Jaskalta, kun ”se teki meidän taloyhtiön sivutkin niin hienosti”. Joskus voi käydä tuuri, ja Jaska tietää, mitä tekee. Useimmiten ei.

”Tarjouskilpailu. XXX-alan yritykselle kotisivut.
Budjetti: alle 500€”

Oma lukunsa ovat sitten nämä nerot.fi -tyyppiset tarjouspyyntösivustot, joilla kohtaavat halpatyövoima ja pihit asiakkaat. Väliotsikon kaltaisia ”tarjouskilpailuita” on siellä pilvin pimein ja suurin osa löytää tekijän.

”Haluaisimme … yrityksellemme ammattitaidolla tehdyt kotisivut, jotka helpottaisivat yrityksen mainostusta ja markkinointia. Nuorekkaat ja maskuliiniset kotisivut haussa, jossa tiedonhaku on selvää ja nopeaa!”

Niin. Teki tuon sitten miten tahansa, ei tuota tehdä kahdessa päivässä. Huomaa, että ”tarjouspyynnössä” (tuohan on vitsi, ei tarjouspyyntö!) ei kerrota yhtään, mitä sivustolla on tarkoitus saavuttaa, minkälaista sisältöä ja kuinka paljon sivustolle on tulossa, tarvitaanko responsiivisuutta, onko graafista ohjeistoa, onko logoa, domain-osoitetta, palvelintilaa, kieliversiot, julkaisujärjestelmä, ylläpito/päivitys…

Kukaan itseään arvostava tekijä ei lähtisi tuohon tarjoamaan mitään. Silti tämänkin ilmoituksen alle on jo päivässä kertynyt tarjouksia, haarukkana 350€ – 500€ (ALV 0%) ja projektin kestoksi on arvioitu 5-14 päivää.

Lyhyemmälläkin matikalla voi laskea, että 350€ vaikka kolmenkin päivän projektille (mikä olisi todella pikainen läpimenoaika) ei voi mitenkään olla kannattavaa kenellekään ammatikseen näitä töitä tekevälle. Vaikka saisi kaiken rahan itselleen, ja joka ikinen päivä olisi tuolla samalla hinnalla töitä, kuukausipalkka (arkipäiviltä) jäisi reiluun 2300€:oon.

Ja siitä pitäisi vielä maksaa yrityksen/toiminimen kulut, kuten verot, tilat, sähköt, laitteet, ohjelmistot… Jos olisin ilkeä, kutsuisin tuota jo harmaaksi taloudeksi, sillä oikeiden kulujen jälkeen käteen ei jäisi mitään. Silti voin melkein lyödä vetoa, että tämä(kin) tarjouskilpailu ratkeaa halvimman tarjouksen tehneen hyväksi.

”Teen töitä itselleni, niin voin tinkiä hinnasta”

Moni yksinyrittäjä perustelee halpaa hintaansa sillä, että voi leikata omia kulujaan, jotta saa työtään myytyä. Totta, halvemmalla myyden saa enemmän kauppaa. Mutta jossain kulkee se raja, että työ tulee myytyä jo niin halvalla, ettei käteen jää mitään. Ja tingipä siinä sitten kuluista, kun vuokra jää maksamatta. Pikku vinkkinä, hinnan nostaminen jälkikäteen on aika hankalaa, oli asiakassuhde sitten kuinka hyvä tahansa.

Yksinyrittäjät vielä jotenkin ymmärrän – en hyväksy, mutta ymmärrän (väärän) ajatusmallin. Valitettavasti näen kuitenkin paljon sitäkin, kuinka digi- ja mainostoimistot ovat valmiita matelemaan asiakkaan edessä ja lupaamaan kuun taivaalta vaikka ilmaiseksi, kunhan saavat asiakkaan. Onhan referenssi joskus tarpeen, mutta omaa leipää siinä jaetaan asiakkaan hyväksi.

Asiakas on varmasti tyytyväinen, jos projekti onnistuu, mutta taas kerran vinkkinä: jos asiakas on maksanut työstä käyvän hinnan, seuraavien projektien hinnoittelu järkevästi on huomattavasti helpompaa. Puhumattakaan siitä, että kun asiakas on oikeasti sitoutunut, asiakassuhteen rakentaminen on paljon helpompaa. Halpamyynnissä asiakkaan mieli ja seuraavan projektin toimittaja vaihtuu nopeammin kuin tosi -TV-tähden kumppani juorulehtien sivuilla. Seurauksena on suomalaista halpatyövoimaa.

Saat sen arvostuksen, minkä ansaitset

Tämän tekstin voi halutessaan lukea vanhan ja katkeran tekijän vuodatuksena, mitä se varmasti osaltaan onkin, mutta se ei ole tekstin tarkoitus. Pointtinani on, että jokainen tekijä – yritys, yksityisyrittäjä tai freelancer – joka myy työnsä alihintaan, tekee hallaa paitsi itselleen, myös koko alalle. Käytääkseni jo niin kovin kulunutta vertausta, kysyn, että jos kotonasi tarvittaisiin putkimiestä, ottaisitko tarjousten perusteella halvimman? Ja yrittäisit vielä tinkiä hinnasta? Entäpä sitten, kun se korjattu putki sunnuntai-iltana hajoaa?

Jos sinä et arvosta omaa tai työtovereittesi työtä sen vertaa, että velottaisit siitä asiakkaalta sen arvon mukaan, miksi asiakaskaan arvostaisi teitä tai työtänne? Ja jos olet asiakkaana, miksi tyytyisit tekijään, joka ei arvosta omaa työtään? Oletko oikeasti sitä mieltä, että on fiksua tinkiä muutama tonni hinnasta nyt ja korjata vähintään samalla summalla myöhemmin? Vai olisiko hyvä tukeutua asiantuntijoihin, jotka tietävät, mitä tekevät, vaikka se juuri nyt saattaisikin maksaa vähän enemmän? Olisikohan ”kilpailuta kirurgisi”-palvelulla paljonkin menekkiä? Idea on vapaasti
käytettävissä.

Frank Pappaa mukaillen; kosketel… arvostakaa toisianne! Ja itsejänne. Ei sitä kukaan teidän puolestannekaan tee.