Henna Niiranen // May 11 2015

Tapojen orjuus

Muutos on innostavaa, mutta miksi se on niin vaikeaa? Syy on lopulta perin simppeli: olemme tapojemme orjia.

Totutut, syvään juurtuneet tavat ohjaavat niin yksilöiden kuin organisaatioidenkin käytöstä. Tavat ohjaavat tekemistämme noin 90% hereillä viettämästämme ilman, että kiinnitämme tekemiseen sen kummemmin huomiota. Ajattelemme päivittäin kymmeniä tuhansia ajatuksia – joista noin 90% on täsmälleen samoja, kuin eilen. Miten paljon mietit tänä aamuna sitä, miten solmit kengännauhat, mistä haet kahvikupin toimistolle päästyäsi tai kuinka otat yhteyden Lync-palaveriin? Tai eilen? Niin. Et miettinyt, toimit tapojesi mukaisesti, automaattiohjauksella. Myös organisaatioissa on lukemattomia automaattiohjauksella toimivia prosesseja, organisaation tapoja.

Tapojen olemassaololle on hyvä syy: kaista ei riittäisi, jos päivittäin toistuvia valintoja pitäisi pohtia aina alusta lähtien, samalla intensiteetillä kuin täysin uusia asioita. Tapojen voima näkyy myös stressaavissa tilanteissa: kriisitilanteessa toimitaan selkäytimestä tavalla, joka vaatii mahdollisimman vähän pohdintaa ja ylimääräistä vaivannäköä. Ongelmalliseksi tavat muodostuvat silloin, kun havahdutaan niiden vievän toimintaa epätoivottuun suuntaan. Silloin tehdään uudenvuodenlupauksia, vaikka olisi juhannus. Päätetään, että nyt muututaan ja lopetetaan huonon tavan noudattaminen.

Miksi sitten päätös niin usein murenee?

Organisaatiotasolla ongelmat ovat yleensä johdettavissa viestintään, tiimityöhön tai johtamiseen. On vaikeaa muuttaa yhtä asiaa, jos ympäröivä toimintakulttuuri ei muutu samaa tahtia. Yksilötasolle tullessa kyse on pohjimmiltaan fysiologiasta. Toistamamme tavat jättävät aivoihin fyysisen, konkreettisen jäljen. Tapa, joka on kerran päässyt muodostumaan, pysyy aivoissa ikuisesti. Siksi huonoihin tapoihin on niin helppoa palata – aivot vain palaavat vanhalle totutulle radalle. Totaalikieltäytyminen ei auta, sillä huonoista tavoista ei pääse ikinä eroon!

Olennaisinta sekä organisaatio- että yksilötasolla onkin keskittyä keksimään huonon tavan tilalle jotain parempaa. Ensimmäisenä kannattaa käyttää hetki vanhan tavan analysointiin. Mikä on toiminnan laukaiseva asia? Mitä sen seurauksena tapahtuu? Mikä toiminnasta on palkintona? Kun tapaluuppi on kartoitettu, lähdetään kokeilevasti etsimään tilalle uusia vaihtoehtoja määrätietoisesti ja oppien. Parhaiten se onnistuu, kun unohtaa idealistisen käsityksen 45 asteen kulmassa nousevasta menestyskäyrästä.

Ennemmin kannattaa suhtautua matkaan kiemuraisena patikointiretkenä kohti jotain parempaa. Tälle reissulle kannattaa ottaa kaverit mukaan, sillä vertaistuki ja yhdessä tekeminen edesauttavat onnistumista. Matkan varrella kaveri liimaa laastarin polveen jos kompuroidaan, ja onhan ne termarikahvitkin mukavampaa juoda seurassa kuin yksin.

Aiheesta kiinnostuneille suosittelen reittioppaaksi tapaguru Charles Duhigin kirjaa The Power of Habit. Onnea matkaan!

More from Henna Niiranen