Sampo Luoto // October 02 2015

Tärkeimmät anadigi-trendit

Tärkeimmät anadigi-trendit

Yleensä digitrendeistä puhuttaessa käsitellään joko trendejä, jotka liittyvät suoraan teknologiaan tai trendejä, jotka liittyvät siihen, miten uusi teknologia muuttaa ihmisten käyttäytymistä. Aika vähän näkee puhuttavan digitalisaation ulkopuolelta tulevista trendeistä, joilla kuitenkin on vaikutusta myös digitalisaatioon.

Aikoinaan (tai saa niitä vissiin edelleenkin) oli sellainen kellotyyppi, jota kutsuttiin anadigiksi. Siinä oli analogisten viisareiden alla pieni digitaalinen näyttö, ja molemmissa näytöissä oli toivottavasti sama aika. Kutsun näitä digitalisaatioon vaikuttavia trendejä paremman puutteessa anadigi-trendeiksi.

Anadigitrendejä ovat lisääntynyt ahdistuneisuus, kaipuu onnellisuuteen, unohtamisen ideologia ja väestörakenteen muutos.

Lisääntynyt ahdistuneisuus

Juice Leskinen riimitteli ”aamu alkaa aalla”, jolla taiteilija suurella todennäköisyydellä tarkoitti A-olutta. Nykyisin aamu alkaa ahdistuksella. Media rakastaa kertoa meille huonoja uutisia, ja me rakastamme lukea kaikesta ikävästä ja ahdistavasta, vaikka se lisää ahdistustamme.

Yksi yleisimmistä harhaluuloista muuten on, että huonojen uutisten määrä olisi jotenkin kasvussa. Suurin piirtein siitä asti kun huonojen ja hyvien uutisten suhdetta on tutkittu, määrä on vähän maasta riippuen ollut noin 17 huonoa uutista yhtä hyvää kohden. Tällekin asialle on itse asiassa biologinen peruste. Kivikautisille aivoillemme oli aikoinaan selviytymisen kannalta paljon hyödyllisempää ottaa vastaan tietoa vaaroista kuin hyvistä jutuista. Tieto että tämä mekanismi on aikoinaan ollut hyödyllinen ei kamalasti lohduta, kun maailma ympärillämme lisää jatkuvasti ahdistustamme.

Opetus 1: Ihmisillä on kaipuu digitaalisille palveluille ja ratkaisuille, jotka vähentävät stressiä ja tekevät elämästä vähemmän ahdistavaa.

Kaipuu onnellisuuteen

Ahdistaessa luonnollisesti toivotaan, että oltaisiin onnellisempia. Aika monta vuotta luultiin, että onni on omistamisessa. Tavaraa on kiva haalia, mutta vaikuttaa siltä, että maailma on siirtymässä tilaan, jossa materialismia ei enää koeta yhtä tärkeäksi asiaksi kuin aiemmin. Joko ihmiset ovat aidosti enemmän huolissaan luonnonvarojen riittävyydestä ja eettisistä jutuista tai sitten meillä yksinkertaisesti on jo riittävästi materiaa.

Raha ei siis tuo onnea silloin, kun ihmisellä on riittävästi fyrkkaa perustarpeiden tyydyttämiseksi. Psykologiassa on paljon tutkimuksia onnellisuuden lähteistä, ja tulokset ovat aika yksiselitteisiä. Kestävää onnellisuutta tuottavat kestävät ja emotionaalisesti palkitsevat ihmissuhteet. Perhe, lapset, kaverit, nastat kollegat.

Kuluttajat ovat siis tulleet tietoisiksi siitä, että identiteettiä ei määrittele se mitä sinä omistat, vaan se millainen olet ja kuinka elämäsi elät. Onnellisuudessa on tavallaan kyse merkityksen etsimisestä elämään.

Nykyihmisen on mahdollista miettiä onnellisuuttaan, koska vaikka tuntuu, että koko ajan on helvetinmoinen kiire, niin onhan meillä cmoon oikeasti aika hemmetin paljon luppoaikaa. Vielä sata vuotta sitten kaikki energia meni selviytymiseen, ei silloin ihmisillä ollut aikaa juosta mindfullness-treeneihin.

Opetus 2: Kun teet digistrategiaa, mieti aina, mitkä kulmat tässä lisäävät ihmisen onnellisuutta, ja voisinko tehdä jotain, että he olisivat vieläkin onnellisimpia.

Unohtamisen ideologia

Kun olin pieni, televisiossa suurisilmälasinen täti juonsi ohjelmaa nimeltä ”Tupla tai Kuitti”. Siinä voitti paljon rahaa, jos muisti hirveästi jostain aiheesta. Nykyisin elämme maailmassa, jossa muistaminen on aika arvotonta verrattuna aikaan ennen digitalisaatiota.

Mentaliteetti on vähän että ”ihan sama mitä luvataan”, kun ei kukaan kuitenkaan muista mitä luvattiin.

Snapchat on hyvä signaali siitä, että ihmisten suhde muistamiseen ja sen arvoon on murroksessa. Jaetun muiston tarvitsee olla voimassa vain hetken, jonka jälkeen sen voi deletoida.

Unohtamisen ideologia on ilmiönä kiinnostava. Yritykset eivät kamalasti mieti historiaansa. Meillä on tarve muistaa vain mitä koemme että kannattaa muistaa. Kun mitään ei haluta muistaa, kaiken pitää luonnollisesti olla saatavilla saman tien. Toisaalta unohtamisen ideologiaa ruokkii se, että kaikki tallentuu automaattisesti. Jos haluaisimme muistaa, niin kyllä ne muistot jostain löytyvät, kun kaikki on digitaalista ja kaikki on ihan pilvessä.

Olen pohtinut sitä, onko ihmisten muuttuva suhde muistamiseen anadigi-trendi vai digitalisaation aikaansaama analoginen trendi. Vähän klassinen munakana ongelma, mutta niin kauan kuin tämä ihmisten tarve unohtamiseen saa aikaan digitaalisten palvelujen kehittymistä näkisin asian anadigi-trendinä.

Opetus 3: Tuota digitaalisia palveluja, jotka kuormittavat mahdollisimman vähän ihmisen muistia, koska ihmiset eivät halua muistaa mitään.

Väestörakenteen muutos

Porukka ikääntyy järkyttävää vauhtia. On suorastaan pelottavaa, miten vähän väestörakenteen muutoksesta puhutaan, koska sillä on valtavia vaikutuksia digitalisaatioon. Aika pian joka kolmas eurooppalainen on yli 65. Yksinelävien osuus on aivan mieletön verrattuna ihan parin vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen. Helsingissä taitaa olla 40% yksinasuvia. Samaan aikaan syntyvyys on romahtanut kaikkialla. Ihmiset myös tekevät lapset paljon vanhempina. Minullakin kesti 40 vuotta ennen kuin löysin naisen, joka suostui lisääntymään kanssani.

Väestörakenteen muutos ei ole tavallinen rakenteellinen muutos. Se koskettaa ihan jokaista elämänalaa tavoilla, joita emme ole koskaan aiemmin nähneet.

Opetus 4: Mieti reilusti etukenossa, miten digitaalisuus näkyy liiketoiminnassasi, sitten kun elämme ”satavuotiaiden valtakunnassa”.

More from Sampo Luoto