Pekka Tuominen // February 02 2015

Tässä ja nyt

Takka päälle, talo on hiljainen, kaikki nukkuu vielä, otollinen hetki kirjoittaa.

Unelmahetki, jos pää olisi tässä ja nyt. Pään sisällä velloo ja se poukkoilee jossain kaukana menneessä, turhaan sitä murehtien. Tai sitten mieli on jossain tulevassa, täysin syyttä huolehtimassa tuntematonta tulevaa. Kumpaankaan päähän ei pysty vaikuttamaan tai yltämään, molemmat ovat jossain kaukana. Pakko syntyä tekstiä, edes jotain. Arvaa syntyykö? Pakottamalla ei synny mitään, ei ainakaan mitään hyvää. Jälleen kerran huomaan kuinka tärkeää on pystyä keskittymään juuri siihen mitä kullakin hetkellä tekee.

Pysyminen tässä ja nyt hetkessä ei ole helppoa. Tehdään testi: pystytkö olla ajattelematta mitään muuta kuin sitä mitä olet juuri nyt tekemässä? Pystytkö laskemaan kymmenestä yhteen taaksepäin niin, että keskityt pelkästään kyseiseen numeroon, etkä ajattele mitään muuta? Kymmenen, yhdeksän, kahdeksan, seitsemän, kuusi, … aivan. Missä kohtaa alkoi ajatus karkaamaan? Kyllä, näin yksinkertaisen asian kohdalla huomaa kuinka vaikeaa on läsnäolo. Sanana ja toimintana hyvin yksinkertainen, mutta toteutushetkellä vaikea ja monimutkainen.

Keskity kuuntelemaan!

Sinä ja asiakkaasi olette neuvotteluhuoneessa ja pystyt luomaan neuvottelussa rennon tunnelman ja saat asiakkaasi kertomaan vuolaasti uudesta tuotteestaan, johon hän mahdollisesti tarvitsee akuutisti palveluitasi. Sen sijaan, että keskittyisit kuuntelemaan asiakasta, mietit koko ajan seuraavaa omaa kysymystä. Etsit koko ajan sopivaa hetkeä, jolloin pystyisit kysymään lisää saadaksesi enemmän tietoa. Keskityt itseesi, et kuuntelemaan. Tyypillistä ja inhimillistä, joskus ehkä perusteltua. Jos olisit tässä ja nyt, pystyisit keskittymään kuuntelemaan sillä hetkellä sinulle kerrottavaa oleellista ja tärkeää tietoa. Voi olla, että seuraavan kysymyksen esittäminen on turhaan, koska tarvittava tieto annetaan siinä ja silloin, siis tässä ja nyt.

Aika moni ihmisten välinen vuorovaikutustilanne olisi ristiriidaton, jos molemmat osapuolet keskittyisivät toisen sanomisiin ja olisivat läsnä. Me olemme monesti liian hätäisiä julkaisemaan omaa viestiä. Kuunteleminen on taitolaji, jonka kaikki osaavat, jos niin vain haluavat.

Hitto kun on kiire!

Kiire on päässä, ei tekemisessä, kiire on tunne. Meillä kaikilla on paljon tehtäviä ja todo -listat eivät tunnu lyhenevän ollenkaan. Kiireen tunne johtuu siitä, että rakentelet päässäsi todo –palikoita päällekkäin kunnes ne kaatuvat lopulta päällesi. Mitä jos lähtisi purkamaan listaa yksi tehtävä kerrallaan ja hoitaisi sen yhden tehtävän loppuun asti. Tämä hoidettu ja sitten seuraavan tehtävän kimppuun. Jos lista epämääräisiä tehtäviä sijaitsee pelkästään päässäsi niin noutaja tulee jossain vaiheessa. Ja jos lista sijaitsee nenäsi edessä ympäripöytää postit –lappuina niin silloin mielikuva kaaoksesta ja epämääräisyydestä on todellinen. Sovelluskaupat ovat pullollaan evernoteja, wunderlistoja ja muita vastaavia sovelluksia, jotka pitävät huolta tehtävistäsi sillä aikaa kun sinä saat keskittyä olemaan tässä ja nyt.

Jotkut pystyvät pitämään näppinsä erossa sähköpostista koko päivän ja vastailevat viesteihin päivän päätteeksi siihen varta vasten varattuna hetkenä. Tai puhelin on tyhjä sähköpostisovelluksista. Rohkeaa, mutta tehokasta. Joka kerta kun merkkiääni tai sähköpostin popup ilmestyy näytön oikeaan ylälaitaan, keskeytyy ajatus ja tekeminen ja ryntään viestin perään. Tyhmää ja tehotonta. The 4-hour workweek –kirjailija Tim Ferris kertoi lukevansa sähköpostit torstaisin, todella rohkeaa. Hän vain ilmoitti avoimesti, että älä turhaan odota vastaustani ennen ensi torstaita, koska silloin pyhitän päiväni sähköposteille. Odotusten hallintaa siis ja loistava keino edesauttaa tässä ja nyt käyttäytymistä.

Leikki sikseen ja nyt leikitään

Mihin katoaa ihmisen vietti leikkimiseen? Ei kait mihinkään, se tukahdutetaan ja sullotaan jonnekin sielun sopukoihin. Siellä se on niin kauan kunnes sille annetaan virallinen leikkilupa tai sitä houkutellaan pihamaalle temmeltämään. Lapsi on mestari olemaan tässä ja nyt. Harvemmin se murehtii mennyttä tai huolehtii tulevasta. Lapsi tarttuu välillä liiankin herkästi hetkeen, jolloin ruokahetki keskeytyy muun mielenkiintoisemman asian eduksi tai uusi leikki vaihtuu lennosta toiseen. Virikkeellisessä ympäristössä lapselle tarjoutuu mahdollisuuksia kokeilla uutta ja testata kaikkea mielenkiintoista. Koko ympäristö on täynnä tässä ja nyt mahdollisuuksia.

Miten on työympäristösi laita? Millaiset on lähtökohdat inspiroitua avotilassa, jossa pöydät on viivoittimella piirretty suoraan ja sisustusarkkitehti on kieltänyt kaiken tavarasäilytyksen huonekalujen päältä? Toisaalta kyllähän jotkin ihmiset viihtyvät kodeissa, joiden sisustus muistuttaa kliinisyydeltään enemmän sairaalaa kuin kotia. Playkkarit, säkkituolit ja poppivehkeet kuuluvat muuallekin kuin peliteollisuuden työtiloihin. En usko, että houkutteleva tyynynurkkaus investointipankin toimistotiloissa murentaa millään tavalla tämän yrityksen uskottavuutta, päinvastoin. Paikallaan istuminen on muutenkin tuhoamassa meitä nopeammin kuin ruokavaliomme. Meidän pitää nousta ja lähteä leikkimään, kohtamaan muita leikkiviä aikuisia. Viime viikolla kuulin yhdeltä tutulta, että heille oli hankittu työpaikalle nyrkkeilysäkki ja painonostopenkki. Käyttöaste oli yllättänyt kaikki, jopa työntekijät itsensä. Miten olisi kerran kuussa työpaikalla pidettävä lelupäivä?

Kysehän ei ole pelkästään liikunnan lisäämisestä vaan siitä, että saataisiin ihmiset keskittymään työhönsä silloin kun töihin pitää keskittyä. Ja silloin kun keskitytään silloin syntyy tuloksia. Ne ihmiset, jotka noudattavat yrityksen valittua strategiaa ja keskittyvät sen hetken tekemiseen, menestyvät takuulla. Sillä ei ole väliä mitä he tekevät, koska sivutuotteena syntyy myös onnellisuus, josta nauttivat työtoverit ja kotijoukot.

Katso Case Munatukku Nikula: http://digipeople.fi/hullu-idea-kananmunista-case-nikulan-munatukku/