Tuija Riekkinen // June 05 2015

Työtä yhdessä ja etänä, osa 1

Työskentelin yli vuoden konseptisuunnittelijana ja tuotekehityksen vetäjänä sovelluskehitys-projektissa, jossa suurin osa tiimistä työskenteli etänä (Venäjällä ja Serbiassa). Vuoden aikana ymmärsin, että aidon etätyökulttuurin omaksuminen on yritykselle merkittävä kilpailuetu ja omat ennakkoluuloni etätyötä kohtaan karisivat vauhdilla pois kyydistä.

Etätyö määritellään Suomessa lähes kategorisesti “silloin tällöin kotoa tehtäväksi työksi”. Artikkelisarjassa Etätyön myytit haluan omalta osaltani murtaa etätyötä leimaavia myyttejä. Vaikka toimintaympäristönä kirjoitusten esimerkeissä onkin sovelluskehitys, uskon että toimintamalleja voi soveltaa myös muussa tietotyössä.

Ja jos et minua usko, lue kirja Remote – office not required (Jason Fried, David Heinemeier) ja valaistu.

Myytti 1 – Etätyö on työntekijän etu, ei yrityksen

Tarua. Vaikka mediassa kerrotaankin etätyöstä usein yksipuolisesti työntekijän näkökulmasta, voi etätyökulttuurin omaksuminen olla yritykselle huikea mahdollisuus parantaa omaa kilpailukykyään.

Kun Suomessa puhutaan etätyöstä, asiaa käsitellään mielestäni suppeasti.

Hiukan kärjistäen väitän, että etätyöstä kertovissa jutuissa haastatellaan yleensä perheen äitiä, jolla on työnantajan lupa tehdä kotoa käsin töitä pari kertaa viikossa. Hän kertoo, että se on tosi kätevää, kun saa rauhassa tehdä keskittymistä vaativat työt samalla kun pyöräyttää pari koneellista pyykkiä.

Etätyömahdollisuus nähdään ikään kuin työsuhde-etuna ja hyötyvä osapuoli on työntekijä. Työnantaja hyötyy niin sanotusti välillisesti, kun työntekijät ovat tyytyväisiä.

Kun etätyötä tarkastellaan laajemmin, löytyy etuja myös työnantajalle.

Etätyötä suosivalla on laajemmat osaajamarkkinat

Lähityöskentelymalli rajaa työntekijöiden etsimisen lähimaastoon. Kovasti kilpailuista osaajista voi olla pulaa ja pienellä alueella markkinoiden ylikuumeneminen johtaa siihen, että osaajalle ruoho voi hyvinkin olla vihreämpää aidan takana. Tai, kuten Suomessa, kertyneet lomat ja muut kivat saavutetut edut pitävät tekijät tiukasti yhdessä ja samassa työpaikassa. Osaavaa väkeä on yksinkertaisesti vaikeaa löytää.

Esimerkiksi pienen startupin on vaikea kilpailla taitavista teknisistä osaajista isojen ja vakaiden IT-yritysten tai seksikkäiden pelifirmojen kanssa. Kun yritys avaa silmänsä etätyölle, avautuu samalla aivan toisenlainen maailma osaajien rekrytoinnissa.

Kaikki huippuosaajat eivät halua muuttaa Suomeen mutta työskentely suomalaiselle yritykselle voi olla todella kiinnostava juttu. Tämä ennen mahdottomalta tuntunut yhtälö on mahdollista etätyön avulla.

Aidosti motivoiva palkitseminen

Etätyökulttuurin omaksuminen mahdollistaa myös sen, että yritys voi tarjota työntekijöilleen edullisen työsuhde-edun – voit tehdä työsi mistä päin maailmaa haluat. Voi kuulostaa aika hurjalta, mutta tämä on täysin mahdollista.

Harva työntekijä sanoo “ei” rahabonuksille, mutta tasapuolisten tavoitteiden määrittely raha-bonuksille on haastavaa. Esimerkiksi jos bonusta maksetaan softafirmassa myyjille toteutuneista kaupoista, niin entäs sitten vaikka suunnittelijat ja kehittäjät, miten heidän osuus toteutuneesta kaupasta lasketaan? Kai sillä markkinoinnillakin oli joku rooli?

Aika paljon helpompaa (ja halvempaa) on palkita olemalla joustava siinä, mistä työtä tehdään.

Eikä työmarkkinoille ponnistava uusi sukupolvi edes välttämättä arvosta kulmahuonetta ja työsuhdeautoa, vaan enemminkin vapautta, mahdollisuutta elää valitsemaansa life-styleä.

Olin töissä softayrityksessä, jonka sovellusta kehitti etätiimi. Tiimin jäsenet tekivät töitä kukin omasta maastaan käsin. Paitsi, että eivät aina. Yksi heistä rakasti Berliiniä niin paljon, että asusteli siellä silloin tällöin pidempiä pätkiä. En rehellisyyden nimissä aina tiennyt milloin hän teki töitä kotimaastaan käsin ja milloin Berliinistä. Kertonee aika paljon siitä, miten vähän fyysisellä paikalla oli merkitystä.

Harrastukset ja muu elämä työn ulkopuolella määrittelevät ihmisten elämää entistä enemmän. Lomaa kohteeseen, josta löytyy omalle harrastukselle otollisimmat olosuhteet, odotetaan kuin kuuta nousevaa.

Entäs jos työntekokin olisi mahdollista, edes osan vuotta, tuosta kyseisestä kohteesta käsin?

Miksi paratiisisaarella on pakko downshiftata, entäs jos siellä voisikin tehdä töitä?

More from Tuija Riekkinen