Ville Ohtonen // January 11 2017

Upshiftauksen vuosi

Downshiftauksesta alettiin puhua 1990-luvun lopulla. Se istui oivallisesti kylmän sodan jälkeisen, WTC-iskuja edeltävän aikakauden (1991–2001) eetokseen, jossa maailma tuntui harvinaisen turvalliselta ja huolettomalta paikalta.

Liikettä onkin kiitelty siitä, että se saa ihmiset keskittymään olennaiseen: perhe, ympäristö ja harrastukset nousevat ansaitsemaansa asemaan.

Sitä on myös moitittu sen elitismistä: hyväosaiset ne siinä jättäytyvät nauttimaan maksetuista asuntolainoistaan ja esittävät henkistyneitä.

Kieltämättä harvaa luottotietonsa menettänyttä pitkäaikaistyötöntä pidetään ”downshiftaajana”, vaikka hänellä kuinka olisi aikaa perheelleen.

Parantumattomana sananikkarina keskityn kuitenkin moralisoinnin sijaan analogiaan ”shiftaamisesta” eli vaihteen vaihtamisesta.

Ajoneuvossahan vaihdetta vaihdetaan pienempään (”downshiftataan”) silloin, kun vauhti hiljenee. Moottorin kierrosluku säilytetään tällöin suurin piirtein saman suuruisena eri nopeuksissa.

Toisin sanoen: autoillessasi kolmosella matkaat yleensä verkkaisemmin kuin viitonen silmässä, mutta moottorisi käy yhtä kovilla kierroksilla.

Jos tulkitaan vaihdeanalogiaa kirjaimellisesti, ei ihmisen downshiftaus kuulosta kovin houkuttelevalta: kun ihminen ”downshiftaa”, hän rasittaa itseään ja kuluttaa resursseja yhtä paljon kuin aiemminkin, mutta kulkee hitaammin eteenpäin.

Työn kuormitus säilyy, mutta aikaan saadaan vähemmän. Ei hyvä.

Mitä jos 2017 olisikin upshiftauksen vuosi?

Ajoneuvossa vaihdelaatikko on olemassa, jotta moottori käyttäisi kulloinkin tarkoituksenmukaisinta, tehokkainta, turvallisinta ja miellyttävintä välitystä liikkumiseen.

”Upshiftauksen” eli isompaan vaihteeseen vaihtamisen päämääränä ei suinkaan ole kuormittaa moottoria enemmän, vaan päinvastoin välttää kiinnileikkaaminen.

Samalla tavalla ihmisen ”upshiftaus” olisi tarkoituksenmukaisten, tehokkaiden, turvallisten ja miellyttävien toimintatapojen omaksumista.

Senkään päämääränä ei olisi kuormittaa (itseään, läheisiään tai ympäristöä) yhtään enempää, vaan päinvastoin ehkäistä näiden loppuunpalaminen.

Eteneminen vain olisi aiempaa vauhdikkaampaa.

Upshiftaus voi olla asiakkaan huomioimista hippasen paremmin: mitä jos kysyisit yhden lisäkysymyksen jokaisen yhteydenoton tiimoilla?

Upshiftaus voi olla oman tarmon parempaa hallinnoimista; sen päättämistä, mikä yksittäinen projekti on se ”maalintekopaikka”, jolle antaa hieman ekstraa ja jossa kokeilee rohkeampiakin ratkaisuja, ja mitkä kuuluvat siihen 90 %:iin, jotka hoidetaan sujuvasti,  ammattitaitoisesti ja poukkoilematta.

Upshiftaus voi olla organisaation tasolla sitä, että omistetaan yksi työpäivä enemmän kuin vuonna 2016 koulutukseen, kilpailijoista oppimiseen, vuorovaikutuksen parantamiseen tai ihan vain inspiroitumiseen, sillä osaamista meillä ei kenelläkään ole liikaa.

 

Nämä ovat aivan hatusta vetäistyjä esimerkkejä, sillä aidot “upshiftaukset” vaihtelevat valtavasti organisaatioittain ja toimialoittain.

Tärkeintä on muistaa ja osata toimia kuten ajoneuvon vaihdelaatikko:

Upshiftauksella kasvatetaan nopeutta, ei kuormitusta.

 

More from Ville Ohtonen