Juho Jokinen // May 08 2015

Valta, vastuu ja työmarkkinaosapuolet

Perustuslain mukaan Suomessa valta kuuluu kansalle, jota edustaa sen valitsema eduskunta.

Osan tästä vallasta Eduskunta on antanut työmarkkinosapuolille. Vapaaehtoisesti ja hyvässä tarkoituksessa – yhteiskuntarauha ja työntekijöiden paras mielessä. Vallan siirto on tehty osittain tulopoliittisilla neuvotteluilla ja sopimuksilla, mutta pysyvämmin esimerkiksi työehtosopimuslaissa, ja monessa muussa laissa jossa työmarkkinosapuolten asema on sinetöity hoitamaan asioita.

Valta kuuluu kuitenkin eduskunnalle.

Kun eduskunta jakaa valtaa, se jakaa myös vastuuta. Jos vastuuta ei kanneta, valta on otettava pois.

Työmarkkinosapuolet eivät pysy digitaalisuuden tahdissa

Itse näen että työmarkkinaosapuolet eivät juuri nyt kanna vastuuta. Työn tekemisen tavat, tarkoitus ja hyötysuhde on muuttunut informaatioyhteiskunnan myötä radikaalisti, ja muutos vain kiihtyy. Työmarkkinosapuolet pitävät silti kiinni vanhoista periaatteista, eivätkä osaa tehdä työnteosta maassa kannattavaa. Hyvä esimerkki on UPM:n Mika Sillanpään analyysi Talouselämässä.

Onko nyt oikea aika harkita uudestaan miten yhteiskuntarauhaa ja työntekijöiden ja -antajien oikeuksia voisi vaalia paremmin ja tehokkaammin kuin vallitsevalla kolmikannalla. Suomalaiselle mallille on vaihtoehtoja. Jo käytössä olevia vaihtoehtoja voi katsoa vaikka Gold:n ja Hall:n analyysista eurooppalaisista työmarkkinamekanismeista.

Lainsäädännöllä voi taata oikeudet, avoimuudella valvonnan

Yhteiskuntarauha ja työntekijöiden ja -antajien edut ovat huolehdittavissa myös lainsäädännön keinoin. Minimipalkat, lait työntekijöiden oikeuksista ja työnantajien velvollisuuksista ja muut muutokset voisivat hyvin taata parhaat mahdolliset olosuhteet työntekijöille ja aidon markkinaehtoisen kilpailutilanteen työnantajille. Yritykset saattaisivat jopa kilpailla siitä kuka maksaa parasta palkkaa.

Avoimuusvelvoitteilla voisi rakentaa itsestäänohjautuvan järjestelmän. Media kirjoittaisi mielellään yrityksistä, joissa naisten ja miesten palkkaero on poikkeuksellisen suuri. Työntekijöiden yhdistykset voivat ottaa asiakseen valvoa ja paljastaa epäreiluja olosuhteita sekä lobata lainsäädäntöön tai paikallisiin sopimuksiin työntekijöiden aidosti haluamia muutoksia sen sijaan että ajavat sulkia johtajiensa hattuihin. Työnantajan maine ja lainsäädännön luoma rangaistuspelote ovat voimakas pelote ottaa työntekijöiden oikeudet vakavasti.

Välineet ovat valmiit aitoon vuorovaikutukseen työntekijöiden ja -antajien välillä. Miksi niitä ei käytetä?

More from Juho Jokinen